006 012HE526

6 HHy väy vä EElämälämä Aivoverenkiertohäiriö Käytännön tekeminen on Tiina Anttoselle terapiaa. HHy väy vä EElämälämä 7 → Tiina Anttonen sai yllättäen aivoverenvuodon vain hiukan yli viisikymppisenä. Sairastumisen jälkeinen liikuntakyvyttömyys on nyt mennyttä aikaa. Tiina on kuntouttanut itsensä aktiiviseksi toimijaksi monenlaisissa vapaaehtoistehtävissä. Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen Aivoverenvuodon jälkeen uuteen hyvään elämään S en piti olla ihan tavanomai- nen juoksulenkki. Vuosi oli 2017, ja tuolloin 53-vuotiaal – la vantaalaisella Tiina Ant – tosella oli tapana käydä len- killä aikaisin aamulla. Tiina oli terve, hoikka ja hy – väkuntoinen pitopalveluyrittäjä, joka oli mo- nessa mukana, eikä mikään viitannut siihen, että päivän päättyessä koko perheen elämä olisi radikaalisti muuttunut. Perheeseen kuu- luvat puoliso, mainosgraafikko Ari Antto – nen ja lapset Joonatan, Jesper, Amanda ja Kasper, jotka olivat jo yli kaksikymppisiä. Kolme nuorinta asui kotona. Ohi ajamassa ollut naapuri onneksi näki Tiinan hoipertelemassa keskellä tietä. Hän otti Tiinan kyytiin ja kysyi, onko kaikki hyvin, mutta näki kysymättäkin, ettei ollut. Hän vei Tiinan kotiin, josta Ari ei ollut vielä ehtinyt lähteä töihin. ”Muistan, että makasin eteisen lattialla. Ensin päässä tuntui vain huminaa, mutta sitten alkoi järkyttävä pääkipu. Kun ambu – lanssi tuli ja ensihoitajat kysyivät, kuinka kovaa sattuu asteikolla nollasta kymmeneen, vastasin, että kymmenen, kymmenen, kym- menen. Sen jälkeen en muista mitään, ennen kuin heräsin sairaalassa.” 8 HHy väy vä EElämälämä SYNNYNNÄINEN VIKA Sairaalassa todettiin, että oli syntynyt SAV-vuoto, eli iso valtimosuoni aivoissa oli vuotanut lukinkalvon alle. Tiina leikattiin ja vuotokohta suljettiin stentillä. Tiinalla oli synnynnäinen vika, aneurysma eli epämuo- dostunut suoni aivoissa, ja aivoverenvuoto oli aiheutunut sen puhkeamisesta. ”En ollut koskaan tiennyt, että minulla oli sellainen. Mutta sitten myöhemmin muistin, että noin kymmenen vuotta aikaisemmin mi- nulla oli todennäköisesti ollut viitteitä tästä. Työskentelin silloin lentoemäntänä. Yöllä kotiin tullessa minulla oli viiltävää kipua nis- kassa, ja aamulla sormet, varpaat ja huulet olivat puuduksissa. Kävin työterveyslääkä – rillä ja olin sitten Meilahdessa tarkkailussa, mutta mitään ei löytynyt. Kun vaiva parani jälkiä jättämättä, unohdin koko asian.” Mutta nyt oli toisin. Tilanne oli koko per – heelle ahdistava. Arilla ja perheen nuorilla oli suuri hätä: selviääkö Tiina ylipäätään hen- gissä ja jos selviää, minkälaisena hän herää? Ari oli kotona kokonaan uudessa tilan – teessa: piti hoitaa koti ja huolehtia kolmes- ta kotona asuvasta nuoresta. Ruuanlaitto oli aina ollut Tiinan kontolla, joten Arilla oli te- keminen miettiessään, miten hoitaa perheel- le ruokaa pöytään joka päivä. Oli siivoukset ja pyykit, nuorten monenlaiset asiat, päivit – täiset käynnit Tiinan luona sairaalassa, oma mainosgraafikon työ. ”Tiinan kriittinen tila ja huoli tulevasta kuitenkin myös yhdisti meitä ja teki meistä vahvan tiimin”, Ari kertoo. UUSI JÄRKYTYS Tiina sairastui marraskuussa. Hän oli leik- kauksen jälkeen kaksi viikkoa Töölössä te- ho-osastolla. Kun hän heräsi, näkökyky oli TIINA ANTTONEN, 62 Syntymäpaikka: Kotka Asuinpaikka: Vantaan Linnainen Ammatti: toimistotyöntekijä, lentoemäntä, pitopalveluyrittäjä, kahvilayrittäjä Harrastukset: kissat, yhdistystoiminta, paikallispolitiikka, kävely, roskien keruu Perhe: puoliso Ari, aikuiset lapset Joonatan, Jesper, Amanda ja Kasper, lapsenlapset Elian ja Elwin ”Aivoverenvuodosta toipuminen oli hidasta ja vaikeaa.” Friherrsin Torppa on idyllinen pieni rakennus, johon Tiina on miehensä Ari Anttosen avustuksella luonut viihtyisän lounaskahvilan. HHy väy vä EElämälämä 9 Tiina Anttonen valmistaa ja tarjoilee laadukkaita lounaita Friherrsin Torpalla kolmena päivänä viikossa. Aivoverenvuodon jälkeen palkkatöitä ei löytynyt, mutta hän järjesti itse itselleen mieluisaa ja mielekästä tekemistä. osittain poissa. Puhuminen ja liikkuminen kuitenkin sujuivat jotenkin. Jouluksi hän pääsi kotiin, ja näytti silti, että toipuminen oli hyvällä alulla. ”Mutta olin aivan hirvittävän väsynyt. En jaksanut tehdä yhtään mitään, vaikka kovas- ti yritin ja halusin kuntoutua. Kaikki meni kuitenkin suht hyvin. Uutena vuotena oltiin ystävien luona ja katsottiin raketit yhdessä.” Mutta sitten muutama päivä uudenvuo – den jälkeen Tiina puhui puhelimessa ja tunsi yhtäkkiä kovaa kipua päässä. Soitettiin am- bulanssi, ja paikalle tuli myös medihelin au- toyksikkö. ”Sen enempää en sitten muistakaan koko tammikuusta.” Tiina leikattiin uudelleen. Edellisessä leik- kauksessa asennettu stentti oli pettänyt ja nyt koko suoni täytyi sulkea. Leikkaus sujui hyvin, mutta toipuminen oli tällä kertaa hidasta ja vaikeaa. Tiinan oikea puoli oli halvaantunut, toinen silmä → 10 HHy väy vä EElämälämä ”Sairauden jälkeen parisuhde on rakennettava uudelleen.” oli sokea ja toinen korva kuuro, eikä hän pys- tynyt liikkumaan ollenkaan. Puhe sujui jos- sain määrin, mutta usein sanat olivat hukassa. LOPPUKOKEEN JÄLKEEN KOTIIN Tiinaa hoidettiin ensin Töölössä, sitten Pei- jaksessa ja lopulta kuntoutuksessa Laakson sairaalassa. ”Liikuin alkuun pyörätuolilla. Laaksossa opettelin kävelemään uudelleen, aluksi rol – laattorilla, ja sitten kyynärsauvoilla.” ”Laaksossa minulla oli sitten eräänlainen loppukoe ennen kotiinlähtöä”, Tiina nauraa. Tiina sai tehtäväkseen miettiä ilman re- septiä, mitä valkosuklaa-juustokakkuun tar- vitaan, ostaa itsenäisesti tarveaineet kaupas- ta ja valmistaa kakku. ”Tein tämän kaiken ja tarjoilin sitten kakkua hoitajille ja lääkäreille. Onnistumi – sen tunne oli mahtava. Kun olin selvinnyt tästä näytön paikasta, pääsin kotiin.” Toisella sairaalareissulla oli mennyt kaksi kuukautta, ensimmäisestä sairastumisesta laskettuna aikaa oli kulunut neljä kuukautta. PUOLISO OMAISHOITAJAKSI Kotona Ari teki parhaansa, mutta nyt oli ko- titöiden tekemisen lisäksi autettava Tiinaa monissa asioissa. Vaikka Tiinan kuntoutu – minen oli paljon edistynyt, hän ei ollut enää sama tekevä ja monessa mukana oleva ihmi- nen, jollainen oli ollut ennen. ”Olin hirvittävän väsynyt. Aivoväsymys on aivan omanlaistaan.” Ari joutui jättämään työnsä ja hänestä tuli Tiinan omaishoitaja. Kun Tiina alkoi sitten pikku hiljaa toipua, hänelle tuli suorastaan pakottava tarve päästä takaisin työelämään ja ikään kuin saada ta- kaisin menetettyä aikaa. Hän oli useammassakin työkokeilussa, mutta ne eivät johtaneet työllistymiseen. Oli raskaita vaiheita, kun hän joutui eräässä harjoittelupaikassa jopa kiusatuksi aivovam- mansa vuoksi. Jotta Tiina olisi saanut jotakin rahallista tukea, hänen täytyi hankkia lisäkoulutusta voidakseen toimia sihteerinä. Mutta sekin osoittautui hankalaksi, koska koulutuksen järjestäneellä oppilaitoksella ei ollutkaan to- dellisia valmiuksia antaa kunnon opetusta. Sitten tuli korona, joka esti monen terveen – kin työllistymisen. Perheen talous oli kovilla. Arille makset – tiin pientä omaishoidon tukea, mutta va- kuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta Tiinalle eläkettävaikka hän oli parhaassakin tapauk- sessa vajaatyökykyinen. ”Jos isäni ei olisi auttanut taloudellisesti, emme olisi selvinneet. Omakotitalostamme oli vielä runsaasti lainaa.” Tiina sai lopulta taisteltua puolikkaan eläk- keen, senkin vasta työlainsäädäntöä tuntevan naapurin otettua yhteyttä vakuutusyhtiöön. Sittemmin hän on saanut hänelle kuuluvan työkyvyttömyyseläkkeen. SAIRAUS MYÖS YHDISTI Kotona tilanne oli raskas kaikille. Tiina oli terveenä tottunut olemaan perheen työnjoh- taja, jolla oli selvät näkemykset siitä, miten mikäkin asia tehdään. Muutoinkin hän on luonteeltaan vaativa sekä itselleen että muilleasiat on tehtävä kunnolla. Nytkin hän tiesi, mitä halusi, mutta ei ollut kykenevä tekemään. Ari teki asiat eri lailla, ja hän pahoitti mielensä, kun Tiina jatkuvasti moitti, vaikka hän yritti parhaansa. ”Sairauteni on lyhentänyt pinnaa molem – milta, ikävä kyllä. Toisaalta on myös opittu tekemään yhdessä.” ”Kyllä sairaus kuitenkin meitä yhdisti, ja olemme oppineet entistä enemmän näyttä – mään myös positiivisia tunteitamme. Ja olen kiitollinen siitä, että Ari on hoitanut minua ja ollut apuna aina, kun olen apua tarvinnut.” ERILAINEN LAPSUUS Tiinan elämä on ollut mielenkiintoista ja vai- herikasta. ”Minulla oli vähän erilainen lapsuus. Isä oli kotkalainen konemestari ja merillä, ja ennen kouluikääni olimme usein äidin kanssa mukana laivalla. Pääsimme myös käymään maissa. Muistan muun muassa Gibraltarin ja Bosborin salmen, Liverpoolin, Rotterdamin ja Amsterdamin.” Sittemmin pikkusiskon syntymän jälkeen asuttiin välillä Suomessa, kunnes taas lähdet- tiin maailmalle. Perhe asui muun muassa Saudi- Arabiassa, jossa Tiina kävi amerikkalaista koulua. Kun muu perhe muutti Pohjois-Sipe- riaan, 15-vuotias Tiina jäi mummon luokse Suomeen. Valmistuttuaan Kotkan kauppa – opistosta Tiina lähti pakkaajaksi tehtaaseen HHy väy vä EElämälämä 11 HHy väy vä EElämälämä 11 Vieras ei juuri huomaa, että Tiinalla on takana vakava aivoverenvuoto, joka alussa vei liikuntakyvyn ja monta muuta taitoa. Itse hän tietää, kuinka paljon on vaatinut päästä nykyiseen kuntoon, eikä elämä silti ole ennallaan. Tukholmaan. Sieltä palattuaan hän työsken- teli Helsingissä erilaisissa toimistotehtävis- sä ja sitten parikymmentä vuotta Finnairilla. Jonkin aikaa hän myös toimi lentoemäntänä Air Finlandilla. Viimeinen työ ennen sairas- tumista oli oma pitopalvelu. Ja nyt hän yhtäkkiä olikin vain tässä, kotona Vantaalla, toisten avun varassa. Vaikka toipuminen edistyi, alkoi näyttää to- dennäköiseltä, ettei hän enää työllisty tavan- omaiseen tapaan. Niinpä hän teki uudenlaisia ratkaisuja. Ny- kyisin hän pyörittää kolmena päivänä viikos- sa Friherrsin Torpalla lounaskahvilaa, jonka koko tuoton hän lahjoittaa hyväntekeväisyy- teennuorten, lasten ja kissojen hyväksi. Sairastumisen jälkeen hankittu terapiakissa Aino ja sen jälkeläiset ovat Tiinalle kaikki kaikessa.  ”En tarvitse itselleni tuloa kahvilasta, tar- vitsen tekemistä. Pidän ruuanlaitosta ja leipo- misesta, ja lisäksi voin täällä jutella tuttujen asiakkaiden kanssa. Minun ollessani kahvi – lassa Ari saa omaa aikaa, jota hän tarvitsee.” Tiina on tavattoman taitava tekemään ar- jesta kuntoutumistreeniä. Hän tarjoilee kah- vilassa lounaat pöytiin, koska haluaa vahvis- taa tasapainoa ja koordinaatiota täysiä lautasia kantamalla. ”Enkä ole soppalautasta vielä kenenkään syliin kipannut”, hän nauraa. MUKAAN POLITIIKKAAN Tiina on vuokrannut kahvilan Friherrsin Sosialidemokraateilta. Tarjolla on Tiinan tekemä lounas, ja myös tuoreet sämpylät ja pullat syntyvät omissa käsissä. Paikka oli myös Tiinan vaalikahvila viime kunnallisvaaleissa, sillä Tiina lähti mukaan paikallispolitiikkaan demarien riveissä. ”Ei minua kukaan tuntenut, mutta ihmeek- seni sain jonkin verran ääniä, ja seuraavissa vaaleissa sitten melkein 500, joten olen nyt varavaltuutettu sekä kaupunginvaltuustossa että aluevaltuustossa.” Tiina on myös Uudenmaan AVH-yhdis – tyksen (aivoverenkiertohäiriö) puheenjoh- taja, Ari on sihteeri. Yhdistys tarjoaa tietoa ja vertaistukea sairastuneille. ”Vertaistuki on todella tärkeää. Pääsim – me alkuaikoina sairastumiseni jälkeen Arin → 12 HHy väy vä EElämälämä kanssa kuntoutuskurssille, jossa oli oma ohjel- ma sairastuneille ja toinen puolisoille. Minus- ta se oli hyvä. Luulisin, että sairaus voi mones- sa tapauksessa olla puolisolle jopa rankempi kokemus kuin sairastuneelle itselleen. Roolit perheessä muuttuvat, ja parisuhde pitää ra- kentaa uudelleen.” Tiina löysi itselleen uutta, mielekästä teke- mistä, mutta niin myös Ari. Hän kouluttau- tui nuorten työpajaohjaajaksi, ja työskentelee nykyään projektiluontoisesti. Hän on myös muusikko, joka laulaa ja soittaa kitaraa eri – laisissa kokoonpanoissa. ”Meillä on lisäksi nyt alkanut uusi, ihana aikakausi, sillä olemme saaneet kaksi lasten- lasta, jotka nyt ovat 3- ja 2-vuotiaat. Nautin heidän kanssaan vietetystä ajasta suuresti, Tiina sanoo. ERILAINEN ELÄMÄ Tiina on nyt lähtötilanteeseen nähden hy- vässä kunnossa. ”Pärjään, mutta en esimerkiksi pystyisi asumaan yksin.” Kun Tiina alkoi toipua ja saada voimiaan takaisin, hän lähti aamuisin aikaisin ulos kä- velemään. ”Rupesin sitten ulkona kulkiessani kerää- mään roskia tartuntapihdeillä. Sekin paran- taa koordinaatiota ja tasapainoa, ja siitä tulee hyvä mieli kun roskat ovat poissa. Muutaman kerran olen kyllä sitten tienpientareelta jo- takin roskaa kurkotellessani molskahtanut ojaan”, hän nauraa. Aivoverenvuoto halvaannutti Tiinalta oikean puolen, joka jäi hiukan kömpelöksi. Tiina on oikeakätinen, eikä käden toiminta ole entisessä kunnossa. Sokeutuneen silmän näkö onneksi on palautunut, mutta korva jäi kuuroksi. Muistin ja keskittymiskyvyn kanssa on myös ongelmia edelleen. ”Lähimuisti on huono, ja kaikenlaisia unohduksia sattuu helposti. Minun on oltava todella tarkkana, etten unohda hellaa päälle.” ”Asioiden kokonaishallinta on vaikeaa. Pystyn keskittymään kunnolla vain yhteen asiaan kerrallaan. Yleensä naiset ovat multi – taskaajia, mutta minä enää ole, minulla on nyt sitten miehen putkiaivot!” Tietokoneen käyttökin on hankalaa. ”Välillä en edes löydä sähköpostia, saatik- ka että saisin sillä jotain tehtyä. Varsinkaan puhelimella se ei suju.” Ajokorttia Tiina ei enää voi saada takai – sin, joten Ari kuljettaa Tiinaa usein. Tiina ei myöskään enää pysty juoksemaan. Ari tulee hakemaan Tiina kahvilasta ja toteaa: ”Ei tämä aina ole helppoa ollut, mutta kaikilla on elämässä haasteita. Sitä toivon, ettei Tiina aja itseään piippuun, kun hän haluaa osallistua niin monenlaiseen ja lait – taa aina itsensä täysillä likoon.” ”Olen tavattoman kiitollinen siitä, että olen näinkin hyvässä kunnossa. Toisinkin voisi olla”, sanoo Tiina ja lähtee viemään astioita tiskikoneeseen. HHEE ”Olen kiitollinen siitä, että olen näinkin hyvässä kunnossa.” Kotipihalla on kissojen kesämökki, ja sitä saavat lapsenlapsetkin käyttää, kunhan kysyvät kissoilta luvan! Kuva: kissakalenterista