048 051HE526

48 HHy väy vä EElämälämä O pettaja, opetusneuvos Pekka Leinonen, 85, ja hänen puolisonsa, opet- taja Ulla Leinonen, 85, ovat elämänsä varrella kasvattaneet ja hoitaneet suuren määrä lapsia. Sekä koulussa että koulun ulko- puolella, omia ja vieraita. Eikä kiinnos- tus lasten ja nuorten hyvinvointiin ole loppunut eläkeiässäkään. Omia lapsia on kaksi, Hanna-Mai – ja, 62, ja Leena-Kaisa , 61, ja lapsenlap – sia kolme: Hannan tytär Saara , 33, ja Leenan tyttäret Lotta , 33, ja Tuulia , 32. Ja nyt on jo lapsenlapsenlapsiakin kaksi, Lotan poika Leo ,1, ja Tuulian tytär Eeva, 3 kuukautta. ”Isovanhemmuus on hyvin arvokas asia. Ja kun olen itse saanut niin paljon elämältä, pitää osata myös antaa”, Lei- nonen sanoo. Isovanhemmuus on suuri ilo Tietoa, taitoa ja turvaa. Iloa, onnea ja hauskoja hetkiä. Arjen juhlaa. Isovanhemmuus on antoisaa sekä lapsenlapsille että isovanhemmille. Teksti: Tarja Pitkänen Kuvat: Tarja Pitkänen ja Pekka Leinosen arkisto Pekka ja Ulla Leinonen ovat tehneet pitkän uran opettajina. Isovanhemmuus on heille rakas ja tärkeä asia. HHy väy vä EElämälämä 49 → Isovanhemmuus ei merkitse vain hoitoapua lasten vanhemmille, vaikka toki sekin on usein tarpeen. Parhaim- millaan isovanhemmuus tarjoaa lap- senlapsille rakkautta ja turvaa, sekä monenlaisia tietoja ja taitoja. Isovan – hemmat myös välittävät perinteitä ja hyviä tapoja. Leinosilla on kerrostaloasunto Espoon Olarissa, mutta nykyisin eläk- keellä olleessaan he asuvat enimmäk- seen Janakkalan Tervakoskella, jossa heillä on talo. Toki siellä vietettiin kesät työelämässä ollessakin. ”Kun lapsenlapsemme olivat alle kouluikäisiä, he olivat meidän luonam- me Tervakoskella lähes koko kesän, kun vanhemmat olivat töissä”, Lei – nonen kertoo. MUMMON POIKA ”Olen itse lapsuudessani saanut paljon isovanhemmuudesta. Olin mummon poika, ja hän opetti minulle paljon asioita.” ”Minähän en ole mistään kotoisin”, Pekka Leinonen nauraa. ”Suku on Käkisalmesta. Suojärvel- tä perhe on sitten lähtenyt evakkoon. Minä synnyin Jyväskylässä, jonne äiti, isosisko ja mummi olivat päätyneet.” Isä kaatui jatkosodassa vuonna 1941, ja Pekka jäi sotaorvoksi vain kolmen kuukauden ikäisenä. Sittem – min muutettiin Pelloon äidin töiden perässä. Siellä äiti meni uusiin naimi – siin käkisalmelaisen miehen kanssa, ja Pekka sai kaksi velipuolta. Myöhem- min muutettiin Kouvolaan, kun työt pohjoisessa loppuivat. Teatteri kiinnosti nuorta miestä, ja hän harkitsi Teatterikorkeakouluun pyrkimistä päästyään harjoittelijaksi Kouvolan Teatteriin. Armeija-aikana houkuteltiin kadettikouluun, mutta kansankouluopettajaksi hän kuiten – kin päätyi. Leinonen valmistui opettajaksi Hei- nolan seminaarista, samoin hänen puolisonsa Ulla, joka on Pohjanmaal- ta kotoisin. He työskentelivät ensin Tohmajärvellä joitakin vuosia ja sitten Kauniaisissa kolme vuosikymmentä. Sekä Tohmajärvellä että Kauniai – sissa oli paljon yhteisöllisyyttä. Van- hemmat ja isovanhemmat olivat aktii- visia koulun toiminnassa, oli kerhoja ja monenlaisia kokoontumisia. ”Ja tavallaan koko kylä kasvatti lapsia. Se oli hyvin luontevaa toimin – taa. Vastaavaa toivoisin nykykoului- hinkin.” KOKEMUKSIA JA ELÄMYKSIÄ Mummoilla ja vaareillatai itäsuo- malaisittain ukeillaon paljon an- Lapsenlasten mielipide: Iso(iso) isäni tietää kaiken… Pekka Leinonen on kuitenkin ollut valmis myös toteamaan, ettei aina tiedäoppimisessa tärkeintä on ihmetellä, etsiä ja löytää. nettavaa, kunhan heille vain annetaan mahdollisuus näyttää elämässä han- kittu potentiaali. ”Ihmisellä on hoivaamisen tarve. Ei isovanhemmuus ole sen kummem- paa kuin hoivaamista. Parasta on viet- tää yhteistä aikaa leikkien ja toimien kunkin ikäkauden mukaisesti. Muis – tot kokemuksista ja elämyksistä ovat niitä rakennusaineksia, joiden varas – sa ihminen elää tätä ja tulevia päiviä.” Leinosen mielestä lasten pitää saada mennä, leikkiä ja tehdä, eikä heitä saa liikaa rajoittaa siinä pelossa, että jota- kin sattuisi. ”Totta kai pitää aina katsoa perään, ettei mitään sitten sattuisi.” Leinosten lapsenlapset ovat juos – seet ja kiipeilleet, opetelleet mummon kanssa leipomaan ja vaarin kanssa te- kemään erilaisia puutöitä tai harjoitel- leet muita käden taitoja. On laulettu maakuntalauluja ja opeteltu lipunnos- toa. Leinoset myös pitivät lastenlap- silleen erilaisia leikkimielisiä kursseja. Oli saunan lämmityskursseja ja vajan maalauskursseja. ”Lapsia pitää myös viedä mukaan moneen paikkaan, sillä ei kukaan opi olemaan esimerkiksi konsertissa, jollei anneta mahdollisuutta oppia osallis- tumisella. Eikä laulamaan, jollei ym- pärillä kukaan koskaan laula.” Leinonen muistaa hyvin lapsuudes- taan oman konserttikokemuksensa. ”Silloin opetettiin lapsille käytös – tapoja. Kun äiti ja mummo lähettivät minut konserttiin, ja ihmettelin, mitä siellä teen, tuli hyvin selvät ohjeet: menet sinne, sanot päivää, otat hatun päästä, istut paikallasi, kuuntelet, ja kun lähdet, sanot kiitos ja näkemiin.” OTETAAN SELVÄÄ Pekka Leinonen uskoo yhdessä teke- miseen. ”Kun sanoo lapselle, että katsotaan- pa yhdessä tämä juttu, niin yleensä saa hyviä tuloksia.” On myös uskallettava laittaa itsen – sä likoon. Opettajantai isovanhem- manei tarvitse olla kaikkitietävä, eikä edes esittää sellaista. ”Joskus lapsi kysyi minulta, tiedän- kö jonkun asian. Vastasin, etten tiedä, mutta otetaan huomiseksi selvää. Otatko sinä vai minä? Yleensä lapsi halusi selvittää asian.” ”Ja yksi suurimpia asioita oppimi – sessa on ihmettely. Pitää ihmetellä eikä vain katsoa Googlesta. Ne, jotka ihmettelevät, ottavat selvää ja etsivät vastauksia, myös löytävät.” Leinonen opettaa usein myös tari – noiden kautta. 50 HHy väy vä EElämälämä Isovanhemmuus on arvokas asia. Ulla Leinonen ja lapsenlapset Lotta ja Saara. ”Saatan kertoa jotakin itselleni sat- tunutta tarinan muodossa.” Tarinat jäävät mieleen, ja usein lapsi pyytää kertomaan saman tarinan vielä uudestaankin. Myös erilaiset kilpailut ovat hyviä oppimistilanteita. Lapsia kiinnostavat kaikenlaiset ta- varat, ei vain lelut. ”Vaarin taskusta löytyy aina kai – kenlaista. Sitten minulla on tarvike- laukku, jonka olevia tavaroita lapset ovat aina innolla tutkineet.” ”Kerran alle kouluikäisinä tytöt pyysivät, että tee meille hevonen. Sanoin, etten osaa, mutta kuusivuo – tias Saara sanoi: Luota itseesi!” Hevonen tehtiin, ja uljas hevo – nen siitä sitten tulikin, puusta tehty. Tytöt tekivät itse sille valjaat ja ohjak- set. Hevonen oli vuosia mukana lei- keissä, kunnes se lopulta lahosi. Sille pidettiin hautajaiset, kun tytöt olivat jo teini-iässä. OSA SUKUPOLVIKETJUA ”Lapsenlapsissa näkee elämän jatku- vuuden. Heidän kanssaan saa elää pienen palan tulevaisuutta, ja jättää heidän kauttaan kenties oman pienen vaikutuksensa tuleviin aikoihin”, Lei- nonen sanoo. ”Isovanhemmuus on merkityksel – listä myös siksi, että ikääntyvä ihmi- nen saa kokea olevansa tarpeellinen. Sitä ei nuorena ymmärrä, silloinhan se on luonnollista.” Lapsenlapsille isovanhemmat voivat olla rakkauden ja luottamuk – sen varanto, josta nämä voivat ikäkau- desta riippumatta tehdä hyviä oival- luksia elämänsä tarpeisiin. ”Olemme osa sukupolvien ketjua, ei aina näkyvissä, mutta mukana.” Leinonen muistuttaa, että vaikka isovanhemmat voivat olla hyvin tär – keitä, tärkein paikka on kuitenkin koti, jossa on äiti ja isä. ISOVANHEMMILLE YHDISTYS Oman antoisan isovanhemmuuten- sa myötä Leinoselle alkoi muotoutua ajatus isovanhempien yhdistyksestä, sellaista kun ei Suomessa ollut. Jäätyään eläkkeelle vuonna 2001 Leinonen etsi samanhenkisiä ystä – viä, ja heidän kanssaan Suomen Iso- vanhemmat ry saatiin toimintaan seu- raavana vuonna. Leinonen toimi puheenjohtajana 18 vuotta, sitten oli pieni tauko, ja nyt hän on taas puheenjohtaja. ”Yhdistys tuo esille isovanhem – muuden merkitystä lastenlapsille ja yhteiskunnalle, auttaa isovanhempia ja muita aikuisia tukemaan lapsiper – heitä, päiväkoteja ja kouluja näiden kasvatustehtävässä, edistää lasten ta – sapainoista, turvallista ja monipuo- lista kehitystä, ylläpitää ja kehittää hyviä yhteisöllisiä käytäntöjä sekä siirtää kulttuuriperintöä ja lisää su – kupolvien välistä myönteistä vuoro- vaikutusta.” ”Järjestämme muun muassa luen – toja, joissa on jokin teema. On ollut muassa Kadonnutta Isovanhemmuutta etsimässä, Isovanhemmuuden mahdolli – suuksia, Vanhat esineet ja kuvat elämään -teemoja. Viime aikoina ovat olleet suosittuja erilaisiin digihuijauksiin ja puhelimen käyttöön liittyvät teemat.” Tärkeä tapahtuma on ollut vuosit- tainen Sininen hetki -konsertti sotave – teraanien kunniaksi. On myös paina- tettu kenttäpostikortti sodanaikaisen mallin mukaan. ANTAMISTA JA SAAMISTA Maailma on monessa asiassa paljon muuttunut, ja siihen täytyy olla ikään- tyessäkin valmis sopeutumaan. Ennen poikettiin mummon luokse sen enempää etukäteen kyselemättä, tai mummo tuli lastensa perheeseen käymään. Nykyisin kaikilla on omat menonsa, ja tapaamiset useimmiten sovitaan etukäteen. ”Meilläkin aina jutellaan kaikkien suunnitelmista, niin vähän tiedetään, milloin tapaamiset onnistuvat parhai- ten.” Nykyisin myös keskustellaan enem- män lastenkasvatukseen liittyvistä asioista. Vanhemmat ja isovanhem – mat usein sopivat, miten lasten kanssa missäkin asiassa toimitaan. Elämä on vuorovaikutusta, ja niinpä vanhemmuus että isovan – hemmuus ovat sekä antamista että saamista. Kun ikää on jo 85, Leinoset ovat jo monessa asiassa saamapuolella. ”Kyllä me vielä pärjäämme arkias – kareissa ja pystymme hoitamaan asiat, autoakin ajan vielä, mutta nykyisin nuorempi polvi haluaa olla avuksi.” Lapsenlapsilta on saatu apua muun muassa tietotekniikassa. Leena-tytär on lähihoitaja, ja hän huolehtii usein Lotta, Saara ja Tuulia leipomassa. Hyvää pullaa tuli. Leinoset ovat korostaneet lapsenlapsille itse tekemisen tärkeyttä. ”Yksi suurimpia asioita oppimisessa on ihmettely.” HHy väy vä EElämälämä 51 Tuulia, Lotta, Saara ja Elli-koira Pekka-vaarin kanssa. Roolit vaihtuvat. Lapsenlapsi Saara opastaa Pekka Leinosta uuden puhelimen käytössä. Pekan ja Ullan lääkedosetit kuntoon, ja toinen tytär Hanna, joka on kok – ki-kylmäkkö, tekee valmista ruokaa pakastimeen. TIETO KAIPAA KOKEMUSTA ”Nykyisin lapsilla ja nuorilla on hyvin paljon tietoa monista asioista. Mutta se on google-tietoa, ei kokemuksen tuomaa. Isovanhempi-ikäisellä tieto on omassa päässä, ja hän osaa myös arvioida asioitakaikki, mitä netissä sanotaan, ei ole luotettavaa.” Joissakin asioissa Leinonen toivoi – si paluuta entiseen. ”Minusta ei ole hyvä, että pienet – kin lapset ovat jatkuvasti puhelimet kädessä.” Tietotekniikka on tarpeen ja usein suureksi hyödyksi, mutta kaikkea kas- vokkain tapahtuvaa kommunikaatioi- ta se ei voi korvata. ”Pelkkä peukuttaminen Faceboo – kissa vie kommunikaatiosta inhimil- lisyyden. Jos siihen edes kirjoittaa jo- takin, se kertoo paljon enemmän kuin pelkkä peukku.” Ja kun pidetään yhteyttä ja soitel – laan, pitää kysyä, mitä toiselle ihan oikeasti kuuluu. Ei amerikkalaiseen tapaan, joka ei tarkoita mitään, vaan niin, että kysyy vaikkapa, miten se sinun kipeä jalkasi nyt jaksaa. Pitää myös osata kuunnella herkällä kor – valla ja huomata, että soittajalla saat- taa olla joku iso asia, josta hän haluaa puhua. Ajat muuttuvat, mutta isovanhem- muus on edelleen tarpeen, ehkä mer- kittävyyttä on jopa enemmän kuin ennen. Lapset, heidän puolisonsa ja lapsen- lapset ovat äärettömän tärkeitä. Heissä on jatkuvuus ja tulevaisuus. Carpe diem, tartu hetkeen, on Lei- nosen tunnuslause. ”Pitää tarttua hetkeen ja tarjota omaa osaamistaan ja tietämystään.” HHEE Pekka-vaari rakensi alle kouluikäisille lapsenlapsilleen uljaan hevosen, joka palveli Lottaa, Saaraa ja Tuuliaa monet vuodet. Lopulta se sitten lahosi, ja sille järjestettiin hautajaiset (vas.), kun tytöt olivat jo teini-iässä.