052 055HE526

Marja-Leena Liipo sienestää mielellään niin pitkään kuin voi ennen talven tuloa. Hänen kädessään on taulakääpä. 52 HHy väy vä EElämälämä HHy väy vä EElämälämä 53 S uppilovahverot ovat myöhäissyk- syn sienistä tutuimpia. Niitä on helppo kerätä ja valmistaa ruoak- si. Suppilovahverot sopivat yleen- sä myös heille, joiden vatsa on sie- nille herkkä. ’’Suppilovahveroita kerätessä iskee usein hulluus! Niitä haluaa löytää koko ajan lisää’’, naurahtaa Siikaisissa Satakunnassa asuva luonto- ja eräopas Marja-Leena Liipo . Hän käyttää suppilovahveroa sellaisenaan pannulla paistettuna tai kuivatettuna. ’’Kuivattuna ne säilyvät hyvin ja menevät pieneen tilaan. Itse kuivaan suppilovahveroi- ta ilmalämpöpumpun lähettyvillä tai laitan kuivuriin. Niitä ei tule kuivata liian kuumas- sa, etteivät maku ja laatu kärsi. Ennen käyt- töä kuivatut suppilovahverot liotetaan vedes- sä tai murskataan huhmareella.” Liipo sanoo, että murskattu suppilovahve- ro sopii erinomaisesti myös mausteeksi. Sel- lainenkin, joka ei pidä sienen mausta, saat- taa hyvinkin pitää siitä mausteen muodossa. TALVIJUUREKAS KIINNOSTAISI Muita, hieman tuntemattomampia myöhäis- syksyn sieniä ovat esimerkiksi hallavahakas, viiruvalmuska, talvijuurekas ja oranssirous- ku. Mustatorvisientäkin voi löytää vielä lo- kakuussa. Näitä sieniä ei tarvitse esikäsitellä. ’’Itseäni kiinnostava sieni on talvijuurekas, johon olisi hyödyllistä tutustua paremmin. Suomessa talvijuurekasta ei käytetä yleises – ti, enkä ole sitä vielä itsekään kerännyt. Ky- seessä on sama sieni, enokitake, joka on suuri herkku Japanissa’’, kertoo Liipo. Hallavahakas on myöhäissyksyn merkit – tävimpiä ruokasieniä. Sen paras keruuaika on loka-marraskuu. Hallavahakas on melko helppo tunnistaa. Sen heltta on vahamainen, kuten muissakin vahakkaissa. Mustatorvi- sieni on erittäin herkullinen sieni, mutta se ei oikein kestä pakkasia. Jos syksy on leuto, sitä voi löytää vielä lokakuussakin. ’’Mustatorvisieni on mielestäni yksi her – kullisimmista sienistä. Se on hyvin aromikas. Siitä valmistuu esimerkiksi keitto tai kasti- ke ja olen syönyt myös mustatorvisienirisot- toa’’, Liipo kertoo. → Sienestys jatkuu ensilumille saakka Myöhemmin syksyllä parhaita poimittavia sieniä ovat kylmää kestävät, sitkeä lajit, jotka viihtyvät kosteissa sammalikoissa ja mäntykankailla. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Haastateltavan arkisto, Wikipedia, Pixabay Valtaosa metsän puista elää symbioosissa sienirihmastojen kanssa. Suppilovahvero- mauste 2 dl kuivattuja suppilovahveroita 1 tl merisuolaa 0,5 tl mustapippuria 0,5 tl timjamia Jauha suppilovahverot ja mus – tapippurit morttelissa. Yhdis- tä kaikki ainekset ja purkita. Voit tehdä seoksen myös ilman suolaa. 54 HHy väy vä EElämälämä Miedon makuinen oranssirousku sopii suoraan paistinpannulle tai muhennoksiin, keittoihin ja piirakoihin. Viiruvalmuska on miedon makuinen, mutta sillä on jämäkkä rakenne ja pureskeltava suutuntuma. RUNSAASTI PROTEIINIA Sienet ovat hyviä proteiinin lähteitä. Ne si- sältävät kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja ja sopivat myös vegaaniseen ruokavalioon. Sienissä on yleensä runsaasti myös D-vitamiinia, erityisesti suppilovah – veroissa. Sienten bioaktiiviset yhdisteet si- sältävät beetaglukaaneja ja antioksidantteja sekä umamimaisia yhdisteitä, jotka syventä- vät ruoan makua. ’’Sienet ovat nykyisin terveystrendin har – jalla. Monista lääkinnällisistä sienistä on val- mistettu ravintolisiäkin. Tällainen on esi- merkiksi lakkakääpä, jota myös viljellään’’, sanoo Liipo. Vaikka sienet ovat ravinteikkaita ja vähä – kalorisia, ne eivät sovi kaikille. Osalta ihmi- sistä puuttuu trehalaasi-niminen ruoansula- tusentsyymi, jolloin sienisokeri ei pilkkoudu. Tämä voi aiheuttaa vatsavaivoja. ’’Sienet sisältävät suolistolle hyödyllisiä kui- tuja, mutta ne voivat ärsyttää herkkää vatsaa tai ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivän suolistoa, sanoo Liipo. Hän suosittelee tu – tustumaan uusiin sieniin aluksi pienellä mää- rällä. OLENNAISIA EKOSYSTEEMISSAÄ Sienillä on tärkeä tehtävä ekosysteemis- sämme. Maanalaiset sienirihmastot sitovat maaperästä vettä ja ravinteita sekä hajotta – vat orgaanista ainesta. Liipo muistuttaa, että valtaosa metsän puista elää symbioosissa sie- nirihmastojen kanssa: sieni kerää puulle ra- vinteita ja puu antaa sienelle yhteyttämis- tuotteita. ’’Luonnossa tapahtuu koko ajan mielen – kiintoisia asioita. Sienirihmastot jatkavat elä- määnsä maan alla ja puiden sisällä, ja paljon tapahtuu silmiltämme näkymättömissä. Sien- ten merkitys ekosysteemille onkin paljon suu- rempi kuin niiden ruokakäyttö.’’ Käävät ovat vanhojen metsien aarteita, ja ne ovat historiallisestikin kiinnostavia. Esi – merkiksi taulakääpä on ikivanha tulen sytyt- tämisen apuväline. ’’Taulakäävästä ollaan kehittämässä nahan korviketta, mutta se vaatii vielä kehitystyötä. Voi olla, että tulevaisuudessa meillä on yhä enemmän sieniperäistä materiaalia’’, Liipo pohdiskelee. ’’Sienten valtaamat kuolevat koivut ja muut puut ovat hyödyllisiä luonnon eläimil- le. Niihin voi tehdä koloja ja niistä saa pesä- materiaalia.’’ Sienivärjäyksellä saadaan luonnonkui – duille, kuten villalle, silkille ja puuvillalle maanläheisiä sävyjä. Värjäykseen käytettyjä sieniä ovat esimerkiksi seitikit, vyöhykeora- kas, samettijalka ja hernekuukunen. ’’Yksi sienestyskaverini ei kerää sieniä syö- täväksi, mutta hyödyntää niitä värjäykseen. Hän kerää erilaisia seitikkejä, kuten verisei – tikkejä ja verihelttaseitikkejä, joista saa pu- naisia ja keltaisia värejä.’’ Toiset myös tykkäävät valokuvata sieniä niiden mielenkiintoisen ulkonäön vuoksi. KUIN MEDITAATIOTA Luonto- ja eräoppaaksi sekä rentoutusval- mentajaksi ja Metsämieli-ohjaajaksi koulut- tautuneen Marja-Leena Liipon työn fokuk- sena on auttaa ihmisiä löytämään fyysistä ja henkistä hyvinvointia luonnosta. ’’Pidän luontoaiheisia kursseja ja järjestän retkiä, joissa asiakkaat saavat kokea metsän hoitavan vaikutuksen. Asiakkaideni kanssa tutustumme monenlaisiin kasveihin, myös sieniin ja teemme metsässä erilaisia harjoi – tuksia.’’ Sieniin Liipo tutustui jo lapsena. ’’Karjalasta kotoisin olevalle mummolle – ni oli itsestään selvää, että sieniä kerätään ja syödään. Keräsimme mummon kanssa paljon kantarelleja, joka oli erikoisherkkumme. Pais- toimme kantarellit heti ja söimme ne suoraan pannulta. Tämä on ihana muisto!’’ Loppusyksyn sienistä Liipon lempisieni on suppilovahvero. ’’Niiden kerääminen on suorastaan hyp – noottista ja toimii metsämeditaation tavoin.’’ Kaikki luonnossa ei ole syötäväksi tarkoi- tettuaeivät sienetkään. Liipo korostaa, että aina on tunnettava sieni, jota kerää syötäväk- si. Suomen metsäsienissä on edelleen havait- tavissa myös vuoden 1986 Tzernobylin ydin- voimalaonnettomuudesta peräisin olevaa radioaktiivista cesiumia, mutta Säteily – turvakeskus vakuuttaa sienten syömisen olevan täysin turvallista. Sienistä saata – va säteilyannos on sen mukaan vain mur- to-osa eli alle prosentti suomalaisten saamasta luonnollisesta vuosittaisesta säteilyannok- sesta. HHEE Suppilovahveroiden kerääminen on suorastaan hypnoottista. Se toimii metsämeditaation tavoin.’’ HHy väy vä EElämälämä 55 Myöhäissyksyn sieniaarteita HALLAVAHAKAS Kellertävä, limapintainen sieni, joka kestää erinomaisesti pakkasta ja jota voi löytää lu – menkin alta. VIIRUVALMUSKA Harmaa, hieman limalakkinen ja erinomai- nen ruokasieni, jota tavataan tuoreista kan- gasmetsistä. TALVIJUUREKAS Myöhäissyksyn ja talven herkkusieni, joka kasvaa yleisenä lehti- ja sekametsissä, puis – toissa, pihoilla, pensaikoissa ja tunturikoi- vikoissa lahoavalla puulla. ORANSSIROUSKU Sienen lakki on kirkkaan oranssi, jopa pu- nertava. Lakkia rikottaessa oranssirousku erittää valkoista maitiaisnestettä. Kasvaa havu- ja sekametsissä. SUPPILOVAHVERO Metsiemme yleisin ja tunnetuin myöhäis- sieni, joka muodostaa laajoja esiintymiä yleensä sammaleen sekaan. MUSTATORVISIENI Kasvaa elokuusta lokakuulle Etelä- ja Kes- ki-Suomessa verrattain yleisenä, usein ti- heinä kasvustoina rehevien kangasmetsien ja lehtojen aukkopaikoissa.