068 070HE526

68 HHy väy vä EElämälämä ”Arvostan kovasti Kaisan kanssa viettämääni aikaa. Olen myös tutustunut Kaisan lämminhenkiseen perheeseen”, hymyilee seuralainen Rauni Markkula (vas.) vierellään Kaisa Maasilta. Hyvä mieli Yksinäisiin hetkiin seuraa Mirka Saarisen luotsaama valtakunnallinen palvelu tuo seuralaisen piristämään ikäihmisen päivää. Juttelun lomassa voidaan tehdä monia mukavia asioita. Teksti: Liisa Airaksinen Y stäväpalvelua ikäihmisille tar- joava Seurana Oy syntyi sen perustajan Mirka Saarisen omista tarpeista, kun hänen muistisairas pappansa päätyi reilu kymmenen vuotta sitten hoivakotiin. ’’Kukaan meistä sukulaisista ei asunut hänen lähellään. Mietimme, miten papalle saataisiin iloa viiteen arkipäivään, kun me kävimme hänen luonaan viikonloppuisin. Hoitajilla ei ollut aikaa seurustella asukkai – den kanssa. Päätin hankkia papalle eläke- HHy väy vä EElämälämä 69 → Seurana Oy:n toimitusjohtaja Mirka Saarinen kertoo, että vuosittain Saarisen papan mukaan nimitettynä päivänä eli Sulon päivänä 13. helmikuuta valitaan Vuoden Mummu tai Pappa. Mirka yllätti täysin Vuoden Mummuksi 2025 valitun Satu Palhomaan, kun hän tuli tuomaan tunnustusta Palhomaan kotiin Hirvensalmelle. Satu otti tunnustuksen iloisena vastaan. Sotainvalidi Kaisa Maasillan, 94, ja seu – ralainen Rauni Markkulan, 75, välille on syntynyt lämmin ystävyys. Yhdessä he kokevat ja tekevät monenlaista: jut – televat, kahvittelevat, käyvät Lotta-mu- seossa ja ulkoilevat. Kaikki alkoi siitä, kun Rauni soitti Kaisan ovikelloa eräänä itsenäisyyspäi – vänä. Lammilla, nykyisessä Hämeenlin- nassa, asuva Rauni haluaa itsenäisyyspäi- visin tuottaa iloa pitäjän sotaveteraaneille itse tekemillään kransseilla. ’’Toivotin Kaisalle hyvää itsenäisyys – päivää ja annoin hänelle Seuranan esit- teen sekä tekemäni sinivalkoisen karkki- kranssin. Kaisa jäi pohtimaan asiaa, näytti esitettä tyttärelleen ja soitti sitten vielä Seuranaan varmistaakseen palvelun luo- tettavuuden, kun nykyään on niin paljon kaikenlaisia huijareitakin liikkeellä’’,jut- telee Rauni. Kaisalla ja Raunilla on aina jokin pro – jekti menneillään. Toissa vuonna se oli Kaisan elämäkertakirja, johon he valitsi- vat yhdessä kuvat. Rauni kirjoitti Kaisan tarinan tekstiksi. Viime vuonna yhtei- senä projektina oli tilkkutäkin tekemi- nen. Tilkkutäkkiä varten oli valmiina iso määrä Kaisan aikoinaan tekemiä ja huo- lella kaappiin talteen laittamia tilkkuja. Hän oli aikonut tehdä tilkkutäkin lahjaksi tyttärentyttärenpojalleen, mutta työ oli jäänyt kesken. ’’Kun mukava ja toimelias seuralainen tuli arkeeni mukaan, ehdotin Raunille, että tehdäänpä tämä peite yhdessä val – miiksi. Nyt poika sai sen seitsemänvuo- tislahjaksi”, kertoilee Kaisa. Uudet tilkut syntyivät niistä langois – ta, joita oli käytettävissä. Uusia lankoja ei työhön hankittu. Suunnittelu oli yksi mukavimmista vaiheista. ”Tutustuimme tekoälyyn, joka suun – nitteli meille mallin ja palojen asettelut, jotta saatiin ne symmetrisesti esille. Pro- jekti oli niin innostavaa yhdessä tekemis- tä, että aika pysähtyi ja kahvinkeittokin välillä unohtui, kun syvennyimme niin täydellisesti peiton sommitteluun”, ystä- vykset tarinoivat. Yhdessä tekeminen tuo iloa ikäistä seuraa ja vertaistuellisen ystävän.’’ Aktiivisesti kahdeksan vuotta toiminut Seurana on laajentunut koko Suomeen. Nup- pineulakartta Saarisen toimiston seinällä kertoo, että tällä hetkellä yrityksellä on toi – mintaa 270 kunnassa ympäri Suomea. ’’Jos asiakas kaipaa seuralaista sellaiseen kuntaan, jossa Seuranalla ei vielä ole seu – ralaista, niin hyvin ketterästi päästään sin- nekin. Verkkoja vain vesille! Parin viikon sisään meillä on sielläkin seuralainen’’, lupaa Saarinen. Ensimmäiset kaksi vuotta hän toimi yksin Helsingissä ja oli sekä seuralainen että kaik- kea muuta mahdollista. ’’Halusin nähdä, miten toiminta käynnis – tyy ja onko tällaiselle ystäväpalvelulle tarvet- ta. Puskaradion kautta tieto rupesi pikkuhil- jaa leviämään.’’ Korona meinasi kukistaa yrityksen, koska ikäihmisten luona ei saanut käydä, ei kotona eikä hoivakodeissa. ’’Kun korona väistyi, pyrähdimme valta – kunnalliseen kasvuun. Moni oli havahtunut siihen, että kauempana asuva läheinen on kovin yksinäinen’’, Saarinen kertoo. TYÖ JOUSTAA Seuranan seuralaisina toimi viitisensataa elä- keläistä, joiden ikähaarukka on 55-87 vuotta. Valtaosa on naisia, mutta yhä enenevissä määrin mukaan tulee miehiäkin. ’’Miehiä on tullut mukaan vaimojensa hou- kuttelemina tai mies on itse huomannut, että vaimo on saanut uutta puhtia, kun tekee mu- kavia asioita. Pariskunta on sitten saattanut 70 HHy väy vä EElämälämä Kahvinkeittokin välillä unohtui, kun syvennyimme tilkkupeiton sommitteluun. Sotainvalidi Kaisa Maasilta (vas.) ja seuralainen Rauni Markkula ovat tuttuja vieraita Lotta-museossa. päättää, että he ovat joitakin tunteja töissä samana viikonpäivänä ja samaan aikaan’’, juttelee Saarinen. Seuralaisen työ joustaa sen mukaan, miten paljon hän haluaa tehdä töitä. Hänellä voi olla yksi asiakas yhtenä päivänä viikossa pari tuntia tai useita asiakkaita jopa viitenä päi- vänä viikossa. ’’Monet eläkeläiset eivät halua enää tehdä kokopäivätyötä, mutta jotakin kuitenkin. Ikäihmisen seuralaisena toimiminen tarjoaa siihen mainion mahdollisuuden.’’ ONKO SINUN JUTTUSI? Seuralaiseksi haluavaa Saarinen kehottaa miettimään, onko työ hänen juttunsa tes – taamalla itseään. ’’Löytyykö itseltä sydäntä, tervettä maa – laisjärkeä ja aitoa paloa olla vanhuksen ystävä. Koska henkilöstä tulee vanhukselle tärkeä ihminen, seuralaiskandidaatilta vaaditaan taitoa olla läsnä ja sitoutumista tehtävään. Jos on sovittu, että tavataan kerran viikos – sa, sitten myös tavataan.’’ Jos tehtävä tuntuu omalta, voi lähettää ha- kemuksen. Saarisen mukaan Seuranan rekis- terissä on töitä odottamassa 3 000 eläkeläistä. Haastatteluseulojen lävitse päässeet koulute- taan tehtävään. ’’Seuraavaksi katsotaan, miten asiakkaan toivomukset ja seuralaisen ominaisuudet so- pivat yhteen ja onko asiakkaalla erityistoivei- ta seuralaisen suhteen, vaikkapa, että tämä olisi käsityötaitoinen, tykkää laulaa tai käydä kulttuuririennoissa. Jos kaikki näyttää hyväl- tä, niin hänet valitaan seuralaiseksi kyseisel- le asiakkaalle.’’ Kuukausittain Saarinen ja seuralaiset ta – paavat verkossa, jossa he saavat samalla ver- taistuellista koulutusta, kun he jakavat toinen toisilleen työvinkkejään, esimerkiksi, miten muistisairaan kanssa sujuu parhaiten ulkoilu. ’’Joka toinen kerta verkkotapaamisessa on mukana ulkopuolinen kouluttaja kertomas- sa tietystä, seuralaisten toivomasta ajankoh- taisesta aiheesta. Mahdollisuuksien mukaan yritetään kohdata myös kasvotusten. Meillä on esimerkiksi toimistolla neljännesvuosit – tain avoimet ovet seuralaisille.’’ Saarinen korostaa, että seuralainen ei ole siivooja eikä ruoanlaittaja, mutta yhdessä voi- daan toki kokata. Seuralainen ei myöskään tarjoa sairaanhoidollista palvelua. Ammattitaustaltaan seuralaiset ovat mo – nenkirjava ryhmä. Asiakkaista puolestaan nuorin on 50-vuotias, työikäisenä muistisai – rauteen sairastunut ja vanhin 105-vuotias so- taveteraani. ’’Kun kemiat kohtaavat, suurimman osan välille syntyy todellista ystävyyttä’’‚ hymyilee Seuranan toimitusjohtaja Mirka Saarinen. HHEE Haluaisitko sinä seuralaiseksi? Lähetä hakemus: seurana.fi Tilkkutäkki valmistui Kaisan tyttärentyttärenpojan seitsemänvuotissyntymäpäivälahjaksi.