HE526 2 (Part 3 of 5)

Vaikka eturauhassyövän ennuste on ny – kyään hyvä, siihen kuitenkin kuolee Suomes- sa vuosittain reilut tuhat miestä. Euroopan laajuisesti eturauhassyöpään sairastuu vuo – sittain 471 000 miestä ja menehtyy noin 107 000 miestä. ’’Suomessa eturauhassyöpä löytyy yleensä miehiltä 70-vuotiaana, Ruotsissa 55-60 vuo- tiaana’’, kertoo Järvinen. Ruotsissa eturauhassyövän varhaista löy – tymistä edesauttaa hänen mukaansa muun muassa Ruotsin aktiivinen osallistuminen Euroopan kattaviin eturauhassyövän pilot – tiseurantaryhmiin. Ruotsissa niitä on perus- tettu 30, Suomessa yksi. ’’Vuonna 2020 lakialoitteen miesten etu – rauhassyöpäseulonnoista allekirjoitti 141 kan- sanedustajaa, mutta se kuitenkin hautautui ”tärkeimpien” asioiden jalkoihin’’, harmit – telee Järvinen. HUOLEHDI SEKSUAALITERVEYDESTÄ Propo Suomen eturauhassyöpäyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kimmo Järvinen kannustaa miehiä pitämään huolta seksuaaliterveydes- tään. Eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakas- vussa, joka ei ole syöpää, vaan ikääntymi- seen liittyvä luonnollinen muutos miehessä, eturauhasessa syntyy enemmän soluja kuin niitä luonnollisesti tuhoutuu. Tämän vuoksi eturauhanen suurenee ja samalla virtsaput- ki ahtautuu, josta seuraa virtsaamiseen liit- tyviä ongelmia. ’’Mikäli miehen lähisuvussa on rinta- ja/ tai eturauhassyöpää, miehen tulisi tutkitut – taa eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu säännöllisesti siitä lähtien, kun hän täyttää 45 vuotta, muiden kuin riskiryhmään kuulu- vien 50 ikävuodesta alkaen’’, toteaa Järvinen. Yleensä kylmettymisestä johtuva eturau- hastulehdus on kivulias ja kiusallinen vaiva. ’’Tutkimusten mukaan uusiutunut eturau- hastulehdus nostaa eturauhassyövän riskiä‘‘, sanoo Järvinen. Sään mukainen pukeutumi- nen on hänen mukaansa paras suoja eturau- hastulehdusta vastaan. Testosteronilisäainevalmisteiden käytön suhteen Järvinen olisi varovainen. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että elintavoilla voi vähentää tai lisätä riskiä sairastua kaikkiin syöpätauteihin. Ylipainon, runsaan alkoho – linkäytön ja tupakoinnin tiedetään lisäävän syöpäriskiä. Tupakoinnin välttäminen, alko- holin kohtuukäyttö, painon pitäminen nor- maalilukemissa sekä säännöllinen liikunta vähentänevät riskiä sairastua myös eturau – hassyöpään. Riski sairastua kasvaa kuitenkin iän myötä. Joissakin suvuissa on perinnölli- nen taipumus tai alttius eturauhassyöpään. Näissä tapauksissa sairaus usein todetaan alle 55-vuotiailla miehillä. Seksuaalinen käyttäy- tyminen tai tavat eivät vaikuta eturauhassyö- vän syntyyn, eikä eturauhassyöpä ole tart- tuvaa. HHEE Eturauhassyövän alkuvaiheessa testosteroni on syövän ruokaa. 38 HHy väy vä EElämälämä ”Suomen luonnossa on yhä tilaa lumoutumiselle” Erityisesti metsässä emerituspiispa Wille Riekkinen kokee luonnon elvyttävän vaikutuksen ja Jumalan läsnäolon. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Seppo Sirkka ’’Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjellaei ryöstöviljellä’’, muistuttaa emerituspiispa Wille Riekkinen. HHy väy vä EElämälämä 39 → K uopiolainen emerituspiispa Wille Riekkinen, 79, koros – taa, että me ihmiset olemme osa luonto ja luomakuntaa. ’’Meidän tehtäväksemme on annettu viljellä ja varjella luontoa. Luonto on äärimmäisen tärkeä meille muutoinkin: fyysisesti, psyykkisesti, hengellisesti, usein sosiaalisestikin. Luonnosta saamme myös luomuruokaa monessa muodossa.’’ Wille Riekkinen, teologi ja evankelis-lu – terilaisen kirkon pappi, on toiminut muun muassa Kuopion hiippakunnan piispana. Li- säksi hänelle on laaja ja kansainvälinen aka- teeminen ura, mutta rakkaus Suomen luon- toon on säilynyt läpi elämän. Hengen mies ymmärtää erityisesti metsän merkityksen. ’’Metsään kannattaa mennä yksin, kaksin tai porukalla. Koirakin on luontoa ymmärtä- vä lenkkikaveri. Metsässä on luontevaa kes- kustella kaverin kanssa. Siellä voi pysähtyä ja pohtia uskontoa, perimmäisiä kysymyksiä ja jumalasuhdetta. Itselleni metsä on todelli- nen kirkko. Sanassakin sanotaan, että Herra ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.’’ LUONNOSTA JA LUONNOLLE Riekkisen mukaan jopa muurahaispesän ää- rellä voi oppia tärkeitä asioita luonnosta, Ju- malasta ja elämästä. Kalliolohkare voi kuljet- taa sen päällä istuvan esi-isien aikaan. ’’Voit kiivetä siirtolohkareen päälle ja löytää kivestä Otavan tai Orionin tähtimer – kin. Silloin tiedät, että kyseistä siirtolohka- retta on käytetty muinaissuomalaisten ko- koontumispaikkana.’’ Riekkinen muistuttaa, että luonnosta ra – vintonsa saaneet muinaissuomalaiset tiesi- vät esimerkiksi sen, milloin peurat lähtevät syysvaellukselle. He olivat jatkuvassa vuoro- vaikutussuhteessa luontoon eli elivät järves- tä ja järvelle, luonnosta ja luonnolle. ’’Toivoisin erityisesti, että nuorisoamme ohjattaisiin luonnosta nauttimiseen ja siitä oppimiseen.’’ ’’Metsästysseuramme järjestää silloin tällöin vierailuja, joissa opastetaan ihmisil – le eränkäyntiä ja luonnon suojelua. Niissä olemme esimerkiksi esitelleet ihmisille kym- menen tavallisinta puun oksaa ja kysyneet, mitä puulajeja ne ovat. Usein puulajeista on tunnistettu vain neljä’’, Riekkinen harmit – telee. Hän toivoo, että meillä herättäisiin yhä vahvemmin luonnon suojelemiseen. Esimer- kiksi pölyttäjät ovat ensiarvoisen tärkeitä ruoan tuotannolle. ’’Pölyttäjien elämää tulisi tukea. Meidän pitäisi vähentää pölyttäjiä vahingoittavia ym- päristömyrkkyjä ja suosia luomutuotteita. Muovisaaste pitäisi saada kuriin. Nano- ja mikromuovit näyttävät siirtyvän kaikkialle: vesistöihin, eläimiin, kasveihin ja ihmisiin.’’ LAPSUUS LUONNON KESKELLÄ Pienviljelijäperheeseen Varpaisjärvellä Poh- jois-Savossa syntynyt Wille Riekkinen vietti lapsuutensa luonnon keskellä, ja luontoele- mentit tulivat luonnolliseksi osaksi hänen identiteettiään. ’’Perheemme arkeen kuuluivat maanvilje- lys, karjanhoito, kalastusja ihan vain luon- non ihastelu. Olin lapsena intohimoinen on- kipoika.’’ Äiti haastoi poikaansa erityisesti heinä-elo- kuussa onkimaan ja marjastamaan. Paistiah- venia Wille pyytikin innokkaasti. ’’Äiti antoi kaksi sankkoa: toinen oli musti- koita ja toinen kaloja varten. Minä tein työtä käskettyä pari, kolme vuotta. Onkiminen in- nosti, muttei niinkään mustikoiden poimi- minen’’, hän muistaa. Kun ikää oli riittävästi, maalaispojan elä – mään tuli myös metsästys. 40 HHy väy vä EElämälämä Akateeminen opintie ei ollut Wille Riekki- sen suvussa tavallista. Hän kävi viisi vuotta kansakoulua, ja hänen opettajansa kehotti poikaa hakeutumaan oppikouluun. Riekki – nen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1966 ja val- mistui teologian kandidaatiksi vuonna 1971. Papiksi hänet vihittiin vuonna 1972 Kuopios- sa. Vuonna 1978 hän suoritti teologian lisen- siaatin tutkinnon ja ylemmän pastoraalitut- kinnon. Teologian tohtoriksi Wille Riekkinen väitteli 1980. ’’Opin tuulet eivät kuitenkaan koskaan häi- vyttäneet rakkauttani luontoon ja luomakun- nan suojeluun. Siksi olen paljon myös kirjoit- tanut luonnosta’’, hän kertoo. Wille Riekkisen luontokokemuksia nuo – ruudesta nykypäivään on koottu hänen vii- meisimpään kirjaansa Erävesien lumoissa (Teos, 2026), jonka hän on tehnyt yhteistyös- sä valokuvaaja Seppo Sirkan kanssa. KALLAVEDEN PARATIISISSA Nykyäänkin luonnossa kulkeminen on eme- rituspiispalle jokapäiväistä. Perheen suomen- pystykoira haastaa ulos päivittäin, ei vain metsästysaikana. Vaatimaton saarimökki, Riekkisen pariskunnan rakas kesäparatii – si, kutsuu heidät kesäksi Kallaveden ääreen. ’’Veden äärellä saamme hengittää puhdas- ta ilmaa ja kalastaa. Vesillä liikun nykyisin soutuveneellä, ja se onkin mainio menopeli. Aikaisemmin minulla oli purjevene.’’ Pohjois-Savossa Siilinjärvellä, Kuopiossa ja Leppävirralla liplattavaan Kallaveteen hän rakastui jo nuorena miehenä. ’’Kallavesi on hallinnut aina mielikuva – maailmaani ja leimannut luontokuvaani’’, hän toteaa. Kainuun jylhissä maisemissa, Puolangalla sijaitseva Hepokönkään vesiputous on Riek- kisen niin ikään tärkeä luontopaikka. Se on myös kuuluisa nähtävyys. ’’Toimin ensimmäisessä papin virassani Puolangalla ja siellä Hepokönkään putous syöpyi mieleni maisemiin.’’ Lappiakaan ei sovi unohtaa, sillä pappiin – kin iski jossain vaiheessa Lapin hulluus. ’’Lapin hulluus on sellainen tauti, johon on vain yksi resepti: Lappiin pitää päästä aina uudelleen. Tauti tosin vain pahenee lääkkeen nauttimisen myötä!’’ hän naurahtaa. Lapissa Riekkistä inspiroivat yhtä hyvin lumiset ladut kuin ruskan kyllästämät tun – tureiden rinteet. ’’Lapissa sielu lepää.’’ Riekkinen pitää hillasoista yhtä lailla kuin männikkökankaista. ’’Mäntymetsä on hieno paikka nuotiolle ja elämää suuremmille ajatuksille. Luonnos- Suomenpystykorva Filo haastaa Wille Riekkisen ulos päivittäin. Se on myös luontoa ymmärtävä lenkkikaveri. Lapin hulluus on sellainen tauti, johon on vain yksi resepti! HHy väy vä EElämälämä 41 VILLE RIEKKINEN, 79 Syntynyt Varpaisjärvellä. Asuu Kuopiossa. Uusperheessä vaimo ja yhteensä viisi aikuista lasta, joista kaksi yhteistä. Kuusi lastenlasta. Teologian tohtori, dosentti, emerituspiispa. Työskennellyt seurakuntapappina Puolangalla, Tuusniemellä ja Kuopiossa. Tehnyt tutkimus- ja opetustyötä mm. Zürichissä, Tübingenissä ja Jerusalemissa. Kirkkojen maailmanneuvoston raamattuasiantuntija Genevessä 1988-1992. Toiminut apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa alanaan Raamatun alkukielet ja eksegetiikka, sekä Kirkon koulutuskeskuksen kouluttajana. Piispana Kuopion hiippakunnassa 1996–2012. Harrastaa monipuolisesti luontoaktiviteetteja, kuten eränkäyntiä, metsästystä, kalastusta, marjastusta ja sienestystä. Sydän sykkii myös pallopeleille, tietokirjoille ja suomenpystykorvalle. Elämän motto: ”Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa.” Uusi uskontunnustus Viime vuonna Wille Riekkiseltä ilmestynyt kirja Valo ja pimeys (Teos, 2025) päättyy Riekkisen laatimaan uuteen uskontunnus – tukseen. ’’Tämä uusi uskontunnustus syntyi pitkälti luonnon keskellä, muurahaispesää katsellessani. Raamatun uskontunnustus on laa – dittu pari tuhatta vuotta sitten, eikä se avaudu kaikille. Lauseet ovat nykyihmiselle vähän vieraita. Nyt elämme aivan eri maa – ilmassa kuin silloin. Siksi olen muotoillut aikaamme paremmin sopivan tunnustuksen siitä, mihin usko tänä päivänä mielestäni perustuu.’’ Me uskomme Jumalaan, Hyvyyden voimaan ja Rakkauden Lähteeseen, elämän antajaan ja kaiken ylläpitäjään, joka kutsuu meitä työtovereinaan viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa, ja tekemään siitä entistä siedettävämpi ja armollisempi paikka elää ja asua. Me tarvitsemme hänen johdatustaan, voimaansa ja rakkauttaan, jotta voisimme vahvistaa meissä olevaa taipumusta hyvään niin, että käytämme koko olemustamme, älyämme ja sydäntämme saamamme tehtävän hoitamiseen, Me uskomme Jeesukseen Kristukseen, veljeemme ja tien näyttäjään Jumalan luo, joka elää keskellämme ja sisimmässämme. Hän opettaa meitä välittämään lähimmäisistämme niin, ettemme kiellä myötätuntoa ja apuamme keneltäkään ihmiseltä. Hän johdattaa meitä niin, että kannamme toistemme taakkoja ja jaamme keskenämme ilot ja surut. Me uskomme Jumalan Hengen työhön meissä, vaikka emme sitä aina näe tai ymmärrä. Me uskomme, että Henki uudistaa meidät, antaa luottamusta, voimaa elää ja halua käyttää kaikkia armolahjojamme yhteiseksi rakennukseksi. Henki lohduttaa ja rohkaisee meitä, antaa uskoa, luo toivoa ja lisää keskinäistä yhteyttä, iloa ja rakkautta, rakkauttakaikissa sateenkaaren väreissä. Wille Riekkisen ja valokuvaaja Seppo Sirkan kirja Erävesien lumoissa tarjoaa lukijalle tilaisuuden löytää yhteyttä luonnon ja oman sisimpänsä välillä. Luontopolkua viitoittavat Sirkan valokuviin kietoutuvat Riekkisen ajatukset elämästä, uskosta ja luonnon merkityksestä. sa kyselen itseltäni, miten minulla tässä elä- mässä menee ja mikä on elämäni tarkoitus.’’ LUONNOSSA KOHTI JUMALAA Luonto on Wille Riekkiselle vahva kannus- tus kohti Jumalaa. ’’Luonnossa voi kokea Jumalan läsnäolon.’’ Riekkinen kertoo jumalakuvansa muut- tuneen luonnossa liikkuessa. ’’Jumala ei ole minulle enää olento, joka asustaa pilvien takana ja tarkkailee sieltä elämän menoa. Aiemmin ajattelin hänen olevan sellainen, joka silloin tällöin puuttuu joihinkin maan päällä tapahtuviin asioihin ja kuulee joskus jotkut rukouksetkin. Sel – lainen Jumala ei kuitenkaan lopeta Ukrai- nan sotaa eikä Gazan kansanmurhaa, sillä nämä asiat ovat meidän ihmisten tehtäviä’’, hän sanoo ja viittaa jälleen ihmisen viljely- ja varjelutehtävään. Nykyisin Riekkisen jumalakuva on uu – distuneempi. ’’Jumala on suunnaton alkuenergia, joka kerran laittoi maailman alulle kaikkine evo- luutioineen. Jumala on olemisen, rakkauden ja elämän lähde. Evoluution aallon harjalla taistelemme tänäkin päivänä oman osuutem- meviljelyn ja varjelun tehtävänkanssa. Tehtäväämme kuuluu pitää huolta luonnosta ja toinen toisistamme. Tehtäväämme kuuluu myös lähimmäisen rakastaminen, jopa vihol- lisen rakastaminen’’, hän korostaa. HHEE 42 HHy väy vä EElämälämä S atunnaiset huonot yöunet eivät ole pitkällä tähtäimellä painonhallin- nan kannalta ratkaisevia. ”Jatkuva univaje tai huonolaa – tuinen uni voi sen sijaan vaikeut- taa merkittävästi terveellisissä elämäntavois- sa pysymistä. Kun olemme väsyneitä, emme jaksa tehdä arjessa terveellisiä valintoja tai lähteä liikkumaan. Univaje voi johtaa pai – nonnousuun monellakin eri mekanismilla”, kertoo Terveystalon unilääkäri Eevert Par – tinen. HORMONITASAPAINO HÄIRIINTYY Unen pituudella on suora yhteys painonhal- lintaan. Tutkimukset ovat esimerkiksi osoit- taneet, että alle seitsemän tunnin yöuni lisää riskiä painonnousuun. ”Univaje häiritsee muun muassa kehom – me hormonitasapainoa. Liian lyhyet unet hor- juttavat painoa sääteleviä hormoneja. Liian vähäiset yöunet lisäävät nälkähormonin eli greliinin määrää kehossa ja puolestaan vä – hentävät kylläisyyshormoni leptiinin tuotan- toa, Partinen kommentoi. Tämä johtaa siihen, että syömme liikaa kulutukseemme nähden. Väsyneinä valit – semme myös ruokia, jotka sisältävät paljon energiaa. ”Univajeisena syömme päivässä keskimää- rin 500 kaloria enemmän, mikä vastaa suun- nilleen yhtä isoa hampurilaista. Kehomme yrittää ikään kuin korvata univajeen aiheut – tamaa energiapuutosta ruoalla, mikä ei to- dellisuudessa toimi. Syöminen nimittäin vai- kuttaa vireyttä sääteleviin välittäjäaineisiin päinvastoin eli mitä enemmän syömme, sitä enemmän meitä väsyttää. Univaje heikentää itsehillintää. Univajeise- na aivojemme kyky kontrolloida impulsseja ja tehdä päätöksiä on heikompaa. Liikunta ja ravitsemus mainitaan elintapamuutoksista puhuttaessa usein, mutta uni jää vähemmälle huomiolle. Unilääkäri: Huono uni johtaa painonnousuun Väsyneenä makea maistuu normaaliakin paremmalta. HHy väy vä EElämälämä 43 Kehomme yrittää ikään kuin korvata univajeen aiheuttamaa energiapuutosta ruoalla, mikä ei todellisuudessa toimi. Yleisin unihäiriö on unettomuus, jolloin ihminen käy ylikierroksilla tai keho ei pysty rauhoittumaan. Tällöin yön aikana ei saa nukahdettua tai heräilee kesken unien. Uudelleen nukahtaminen voi olla vaikeaa, kertoo unilääkäri Eevert Partinen. Kuva: Terveystalo HELSINGIN AIKUISOPISTO OPPIMISEN JA HYVINVOINNIN KESKUS helao.fi • Runeberginkatu 22–24 • toimisto@helao.fihelao.eaffe helao..fe i •leRunub eurrR gnk.ttRunub2R–o.R elRunu 4na–. eRmn    

 i •••R un.bbar gkr raurr akbeffeba ”Annamme univajeisina mieliteoille hel- pommin periksi, sillä kykymme tehdä pää- töksiä pitkän aikavälin tavoitteen eteen on huonompi. Valitsemmekin herkemmin vä- littömän palkinnon eli esimerkiksi herkku- jen nauttimisen. Painonhallinnan kannalta olisi kuitenkin tärkeää pystyä tekemään va- lintoja pitkällä tähtäimellä”, sanoo Eevert Partinen. Univaje muuttaa aivojemme toimintaa myös toisella, vähän kummallisellakin ta – valla. Herkut voivat nimittäin maistua ta- vallista paremmilta.  ”Univaje näyttää muuttavan aivojemme palkitsemisjärjestelmää niin, että makeat ja hiilihydraattipitoiset ruoat tuottavat nor – maalia enemmän mielihyvää ja vähemmän makeat taas normaalia vähemmän mielihy – vää. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkik- si sitä, että hyvin nukuttuamme voimme tyytyä makeanhimossa appelsiiniin, mutta univelkaisina valitsemme suklaan” kuvai – lee Partinen. VAIKUTUSTA KEHON KOOSTUMUKSEEN Syvän unen aikana kehomme erittää kas- vuhormonia: se on tärkeää sekä rasvanpol- ton että lihasmassan ylläpidon ja kasvatta- misen kannalta. ”Jos uni on katkonaista, emme välttämät- tä saa tarpeeksi syvää unta. Se voi hiljalleen vaikuttaa myös kehon koostumukseen. Tut- kimuksissa on esimerkiksi viitteitä siitä, että univajeisella lihasmassan osuus pudotetusta painosta on huomattavasti suurempi, kuin niillä, jotka nukkuvat hyvin. Univaje lisää myös elimistön stressihormonin eli kortiso – lin määrää, mikä puolestaan altistaa rasvan kertymiselle erityisesti vyötärön alueelle. Unen pitäisi olla elämäntaparemontissa perustus, jonka päälle rakennetaan terveel – linen ruokavalio ja riittävä liikunta. ”Uni ei yksin ratkaise painonhallinnan haasteita, mutta tarjoaa sille vankan pohjan. Hyvään ja riittävään uneen panostaminen voisikin olla se ensimmäinen askel elämän – tapamuutoksessa, toteaa Partinen. HHEE 44 HHy väy vä EElämälämä Hyvä uni on terveyden perusedellytys Uni on kultainen ketju, joka yhdistää kehon, mielen ja terveyden toisiinsa. Kun ihminen nukkuu hyvin, hän voi hyvin ja jaksaa kohdata uuden päivän virkeänä ja vireänä. Teksti: Liisa Airaksinen Vanhemmiten syvän unen määrä vähenee, uni kevenee ja yöuneen sisältyy useampia valvejaksoja parinkin tunnin välein. HHy väy vä EElämälämä 45 K un ihmiselle tulee ikää lisää, moni asia muuttuu. Uniterapeutti Susan Pihlin mukaan yksi niistä on se, että hyvän yöunen merkitys ja tär- keys kasvaa ja nukkumiseensa on syytä kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Uni on terveydelle välttämätöntä eikä kukaan pärjää ilman unta. Unta tarvitaan yksi tunti jokaista kolmea?neljää valvottua tuntia kohden. Ihminen nukkuu kolmasosan elämästään, 75 ikävuoteen mahtuu noin 25 vuotta unta. ”Nuorempana jaksaa, vaikka yöunet olisi- vat jääneet vähiin tai jopa kokonaan väliin. Vanhempana sitä vastoin ihminen tarvitsee unta riittävästi, jotta elimistö ehtii toipua päivän rasituksista. Siksi jo yksikin huonos – ti nukuttu yö alentaa toimintakykyä ja jak- samista seuraavana päivänä.” NUKKUESSA AIVOT PUHDISTUVAT Susan Pihl kertoo, että unen tarkoitus on el- vyttää ihmisen elimistöä päivän rasituksesta ja väsymyksestä ja lisätä hänen kuluttamiaan energiavarastoja. Hermosolut latautuvat nuk- kuessa. Unen tehtävä on lisäksi huuhdella pois elimistöstä, etenkin aivoista, kuona-ai – neita, jotka ovat haitallisia aineenvaihdun- tatuotteita. Uni vahvistaa elimistön vastustuskykyä aktivoidessaan sairauksien ja tulehdusten torjuntamekanismeja ja vaikuttaa muihin – kin elimistön säätelyjärjestelmiin, kuten hor- moneihin. Huonon nukkumisen vaikutuskirjo on laaja ja vaikutukset ovat yksinomaan nega – tiivisia. Ne näkyvät ihmisessä sekä kogni- tiivisina ongelmina että fyysisinä vaivoina. Fyysisiä vaivoja ilmenee useimmiten vasta, kun uni on pitkään ollut huonoa. Koska kuona-aineet eivät ehdi poistua ai – voista liian lyhyen unen aikana, aivot eivät toimi kunnolla: päätöksenteko vaikeutuu, ennakointikyky huononee, onnettomuusris- ki kasvaa, muistitoiminnot ja oppiminen vai- keutuvat, mielialat ailahtelevat ja henkilö voi vaipua masennukseen. Jatkuva unenpuute aiheuttaa väsymystä ja nukahtelua sekä alentaa vastustuskykyä ja nostaa verenpainetta. Ikääntymiseen liit – tyvien sairauksien vaara kasvaa. Univaje ai- heuttaa lihomista ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä ja lisää näin riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyh – tymään ja kakkostyypin diabetekseen. ”Keskittymiskyvyn puute ja hidastunut reagointinopeus voivat altistaa tapaturmille ja onnettomuuksille esimerkiksi liikentees- sä”, Susan Pihl varoittaa. UNISSA MIELEN KUONA POISTUU Nukahdettuaan ihminen vaipuu noin puolen tunnin sisällä kevyempien univaiheiden kautta syvään uneen, jota kestää tunnista kahteen tuntiin ja sitä seuraa ensimmäinen unennäkövaihe. → Unen eri vaiheet Yöuni koostuu neljästä–viiteen pe – räkkäisestä 90-100 minuutin mittai- sesta unisyklistä, joissa toistuvat tietyt unen vaiheet. Vaiheet on jaoteltu sen mukaan, miten syvää uni on ja miten elimistö toimii unen aikana. Muistami- seen ja oppimiseen tarvitaan kaikkia unen vaiheita. Jotta unen kaikki vaiheet ehtivät tapahtua, yhtäjaksoista yöunta pitäisi olla vähintään kuusi tuntia. Kaksi ensimmäistä unen vaihetta ovat pinnallista ja kevyttä unta (vai – heet 1-2). Kevyen unen aikana alkaa elimistön toimintakyvyn palautumi – nen. Syvä uni (vaihe 3) on ihmisen syvin – tä unta. Se alkaa yleensä noin 30-60 minuuttia nukahtamisen jälkeen. Syvän unen aikana tapahtuu tämän hetken tiedon mukaan suurin osa op – pimisesta ja aivojen elpymisestä sekä elimistön vaurioiden korjaamisesta, koska elimistön immuunijärjestelmä aktivoituu. Viidennessä vaiheessa, vilke- eli REM-unessa on sekä pinnallisen että syvän unen ominaisuuksia ja se ajoit – tuu noin 90 minuutin jaksoihin yöunen aikana. REM tulee sanoista ”Rapid Eye Movements”, koska silloin nukkujan silmät liikkuvat ajoittain luomien alla. REM-unta on normaalisti eniten aa – muyöllä. Tämän unijakson aikana aivot järjestävät päivän tapahtumia ja tal – lentavat harjoiteltuja taitoja ja opiskel- tuja tietoja. REM-unen aikana esiin- tyy mielikuvia ja nähdään unia. Liian vähäinen REM-uni häiritsee mielia – lan säätelyä ja aiheuttaa väsymystä, ärtyisyyttä, masennusta ja muistivai – keuksia. Yöuneen kuuluu myös noin 5?10 prosenttia valveillaoloa. Herääminen pari kertaa yössä on normaalia, jos nu – kahtaa helposti uudestaan. ”Unet ovat keino puhdistaa myös mieli kuona-aineista. Näkemissämme unissa käymme läpi päivän tärkeitä asioita, ja ne painuvat mielemme. Opimme uusia taito – ja, työstämme tunteitamme ja käsittelem- me vaikeitakin asioita”, Susan Pihl kertoo. Yöuni koostuu noin viidestä peräkkäises – tä 90–100 minuutin mittaisesta unisyklistä, joissa toistuvat tietyt unen vaiheet. Suomalai- nen aikuinen nukkuu keskimäärin 7?8 tuntia vuorokaudessa. Joku selviää 5?6 tunnin yöu- nilla, ja toinen tarvitsee unta 10?11 tuntia. Nuoret ihmiset nukkuvat paljon, 9?11 tuntia. Jos nukkuu pitkät päiväunet, yöunen tarve saattaa vähentyä. Vanhemmiten syvän unen määrä vähe – nee, uni kevenee ja yöuneen sisältyy useam- 46 HHy väy vä EElämälämä pia valvejaksoja parinkin tunnin välein, jol- loin ihminen saattaa havahtua täysin hereille. ”Jos yöllisiä havahtumisia on paljon, voi se olla merkki siitä, että on jokin häiriö, joka vaatii lääkärin hoitoa”, Susan Pihl muistuttaa. Ikäihmisillä voi lisäksi olla erilaisia vaivoja tai kipuja, jotka häiritsevät nukkumista. Me- latoniin eritys on vähentynyt, tai aivot eivät pysty enää yhtä tehokkaasti käyttämään ener- giavarastoja hyväkseen, eivätkä siten tuotta- maan hyvää unta. Yöllinen nukkuminen voi olla huonoa, jos on vuoteeseen sidottu ja päi- vittäinen aktiivisuus on vähäistä. ? Unen tarve on yksilöllistä. Jos valveilla tuntee itsensä virkeäksi, se on merkki siitä, että on nukkunut riittävästi. UNIPORTTI ON LYHYT JA SIIRTYY Nukahtamisajankohta eli ns. uniportti, on se hetki, jolloin uneen vaivutaan. Jos uniryt- mi on säännöllinen, ja ihminen menee joka ilta samoihin aikoihin nukkumaan, uniport- ti voi olla melko lyhyt, vain 15?30 minuuttia. Jos oma nukahtamisajankohta menee ohitse, seuraavan kerran portti aukeaa vasta parin tunnin kuluttua. Niinpä yhdentoista aikaan yleensä nukkumaan menevä voi olla valveilla vielä yhden tai jopa kolmen aikaan. ”On tärkeää löytää oma nukkumisrytmi. Sänkyyn ei pidä mennä odottamaan unen tuloa, vaan vasta sitten, kun nukuttaa”, Pihl muistuttaa. Väsymys ja uneliaisuus ovat kaksi eri asiaa korostaa uniterapeutti. Unihäiriö on iso ko- konaisuus, jonka taustalla voi olla erilaisia asioita ja syitä. Selkeä unta häiritsevä oireisto voi olla kyseessä, jos kuorsaa voimakkaasti, on unenaikaisia hengityskatkoksia tai raajat liikehtivät runsaasti, kun pitäisi nukkua. ”Väsymykseen voivat vaikuttaa monet muutkin asiat kuin vain huonosti nukkumi – nen, esimerkiksi jokin lääkitys tai sairaus. Uniapea, levottomat jalat tai krooninen unet- tomuus vaativat aina asiantuntijalääkärin tut- kimusta ja hoitoa”, Susan Pihl korostaa. Uniterapeutti Susan Pihlin mukaan huonosti nukkuminen johtuu usein ihmisen toimista ja mietteistä valveillaollessa. ”Unettomuuden syiden etsiminen aloitetaan kartoittamalla, ovatko ihmisen elämän perusasiat kunnossa.” Kuva: Ulla Kervinen Unihäiriöitä voi ilmetä esimerkiksi elämän kriisin tai suurten muutosten jälkeen. Monet selättävät unettomuuden omin avuin, mutta jos sitä on jatkunut yli neljä viikkoa, kan- nattaa ottaa yhteyttä unen asiantuntijoihin. Susan Pihlin mielestä akuuttia unetto – muutta ei pitkään kannata hoitaa lääkkeil- lä, vaan on syytä selvittää, minkälaisesta on- gelmasta on kyse. ”Syyn selvittyä ongelmien hoitoon voi ko- keilla esimerkiksi uniterapeutin tarjoamia lääkkeettömiä vaihtoehtoja. Jo kolme?neljä terapiaistuntoa auttaa usein saamaan uni – asiat kohdilleen.” UNI ON USEIN VALVEEN ONGELMA Nukkumistaan voi Susan Pihlin mukaan pa- rantaa omin konstein, jos on kysymys ns. toi- minnallisesta unettomuudesta. Elimistö on kärsinyt stressistä tai jostain muusta kriisis – tä tai traumasta, eikä nukkumaanmeno tai nukkuminen onnistu. Kun ongelmasta on kärsinyt riittävän kauan, ajatusmallit muut – tuvat itselle haitallisiksi, ja ihminen alkaa pelätä nukkumaanmenoa. Unettomuuden syitä etsittäessä Susan Pihl kehottaa miettimään, ovatko elämän perus- asiat kunnossa. Onko ravinto hyvää ja mo- nipuolista? Liikkuuko riittävästi? Onko elä- mässä valoa ja mielekästä tekemistä? Jos nämä asiat ovat kunnossa, voi käynti uniterapeutin vastaanotolla auttaa, kun yh – dessä noustaan mielen puolelle ja etsitään, olisiko siellä jotakin ongelmaa, esimerkiksi vanhoja ajatusmalleja, jotka häiritsevät unta. Tai onko asioita, joista on huolissaan tai pe- loissaan tai töitä, jotka pitäisi tehdä. ”Neuvon potilaita miettimään mielessä pyöriviä asioita ennen makuuhuoneeseen menoa ja kirjoittamaan ne ylös vaikka päiväl- lä sekä pohtimaan, mitä asioille voisi tehdä. Jos itse ei voi niille mitään tehdä, niin ne pitää jättää muiden hoidettaviksi tai ajan hoidetta- vaksi tai korkeimpien voimien hoidettavaksi.” MYÖTÄTUNTOA ITSELLE Uniongelmia purettaessa voidaan edetä vie- läkin korkeammalle tasolle ja tutkia elämän arvoja ja tarkoitusta ja korkeampia ominai- suuksia, kuten anteeksiantoa, henkisyyttä, hengellisyyttä ja omantunnonasioita. Näis – täkin voi löytyä lukkoja, jotka pitää avata, jotta ihminen vapautuu nukkumaan hyvin. Susan Pihl korostaa, ettei kaikkea voi muuttaa kerralla, vaan edetä pienin askelin yksi kerrallaan. ”Jos asioita ei pysty muuttamaan, pitää vain opetella hyväksymään ongelmat tai kärsimykset ja antaa itselleen myötätuntoa. Osoitamme kyllä myötätuntoa toisia koh – taan, mutta harvoin itseämme. Itsemyötä- tunto on tärkeää, koska se muuttaa aivoja ja lisää niiden joustavuutta. Mieli muuttaa aivoja ja aivot muuttavat mieltä.” HHEE Suurin kotimainen kullan ostaja Haluan ostaa kultasi! Katso aikataulu: kultakiertue.fi Nappaa kultasi kainaloon ja saavu Kultakiertueen pysäkille! Oikea hinta kullastasi Kultakiertue Oy • Aikataulutiedustelut: puh. 050 331 6577 • info@kultakiertue.fi Myy vanhat kultakorusi laatikon pohjilta pyörimästä. Kullan hinta on korkealla, saat asiantuntijoiltamme hinta-arviot veloituksetta. Palvelemme sinua henkilökohtaisesti. Saavu paikalle tai varaa aika! Tavataan Kultakiertueella! 48 HHy väy vä EElämälämä O pettaja, opetusneuvos Pekka Leinonen, 85, ja hänen puolisonsa, opet- taja Ulla Leinonen, 85, ovat elämänsä varrella kasvattaneet ja hoitaneet suuren määrä lapsia. Sekä koulussa että koulun ulko- puolella, omia ja vieraita. Eikä kiinnos- tus lasten ja nuorten hyvinvointiin ole loppunut eläkeiässäkään. Omia lapsia on kaksi, Hanna-Mai – ja, 62, ja Leena-Kaisa , 61, ja lapsenlap – sia kolme: Hannan tytär Saara , 33, ja Leenan tyttäret Lotta , 33, ja Tuulia , 32. Ja nyt on jo lapsenlapsenlapsiakin kaksi, Lotan poika Leo ,1, ja Tuulian tytär Eeva, 3 kuukautta. ”Isovanhemmuus on hyvin arvokas asia. Ja kun olen itse saanut niin paljon elämältä, pitää osata myös antaa”, Lei- nonen sanoo. Isovanhemmuus on suuri ilo Tietoa, taitoa ja turvaa. Iloa, onnea ja hauskoja hetkiä. Arjen juhlaa. Isovanhemmuus on antoisaa sekä lapsenlapsille että isovanhemmille. Teksti: Tarja Pitkänen Kuvat: Tarja Pitkänen ja Pekka Leinosen arkisto Pekka ja Ulla Leinonen ovat tehneet pitkän uran opettajina. Isovanhemmuus on heille rakas ja tärkeä asia. HHy väy vä EElämälämä 49 → Isovanhemmuus ei merkitse vain hoitoapua lasten vanhemmille, vaikka toki sekin on usein tarpeen. Parhaim- millaan isovanhemmuus tarjoaa lap- senlapsille rakkautta ja turvaa, sekä monenlaisia tietoja ja taitoja. Isovan – hemmat myös välittävät perinteitä ja hyviä tapoja. Leinosilla on kerrostaloasunto Espoon Olarissa, mutta nykyisin eläk- keellä olleessaan he asuvat enimmäk- seen Janakkalan Tervakoskella, jossa heillä on talo. Toki siellä vietettiin kesät työelämässä ollessakin. ”Kun lapsenlapsemme olivat alle kouluikäisiä, he olivat meidän luonam- me Tervakoskella lähes koko kesän, kun vanhemmat olivat töissä”, Lei – nonen kertoo. MUMMON POIKA ”Olen itse lapsuudessani saanut paljon isovanhemmuudesta. Olin mummon poika, ja hän opetti minulle paljon asioita.” ”Minähän en ole mistään kotoisin”, Pekka Leinonen nauraa. ”Suku on Käkisalmesta. Suojärvel- tä perhe on sitten lähtenyt evakkoon. Minä synnyin Jyväskylässä, jonne äiti, isosisko ja mummi olivat päätyneet.” Isä kaatui jatkosodassa vuonna 1941, ja Pekka jäi sotaorvoksi vain kolmen kuukauden ikäisenä. Sittem – min muutettiin Pelloon äidin töiden perässä. Siellä äiti meni uusiin naimi – siin käkisalmelaisen miehen kanssa, ja Pekka sai kaksi velipuolta. Myöhem- min muutettiin Kouvolaan, kun työt pohjoisessa loppuivat. Teatteri kiinnosti nuorta miestä, ja hän harkitsi Teatterikorkeakouluun pyrkimistä päästyään harjoittelijaksi Kouvolan Teatteriin. Armeija-aikana houkuteltiin kadettikouluun, mutta kansankouluopettajaksi hän kuiten – kin päätyi. Leinonen valmistui opettajaksi Hei- nolan seminaarista, samoin hänen puolisonsa Ulla, joka on Pohjanmaal- ta kotoisin. He työskentelivät ensin Tohmajärvellä joitakin vuosia ja sitten Kauniaisissa kolme vuosikymmentä. Sekä Tohmajärvellä että Kauniai – sissa oli paljon yhteisöllisyyttä. Van- hemmat ja isovanhemmat olivat aktii- visia koulun toiminnassa, oli kerhoja ja monenlaisia kokoontumisia. ”Ja tavallaan koko kylä kasvatti lapsia. Se oli hyvin luontevaa toimin – taa. Vastaavaa toivoisin nykykoului- hinkin.” KOKEMUKSIA JA ELÄMYKSIÄ Mummoilla ja vaareillatai itäsuo- malaisittain ukeillaon paljon an- Lapsenlasten mielipide: Iso(iso) isäni tietää kaiken… Pekka Leinonen on kuitenkin ollut valmis myös toteamaan, ettei aina tiedäoppimisessa tärkeintä on ihmetellä, etsiä ja löytää. nettavaa, kunhan heille vain annetaan mahdollisuus näyttää elämässä han- kittu potentiaali. ”Ihmisellä on hoivaamisen tarve. Ei isovanhemmuus ole sen kummem- paa kuin hoivaamista. Parasta on viet- tää yhteistä aikaa leikkien ja toimien kunkin ikäkauden mukaisesti. Muis – tot kokemuksista ja elämyksistä ovat niitä rakennusaineksia, joiden varas – sa ihminen elää tätä ja tulevia päiviä.” Leinosen mielestä lasten pitää saada mennä, leikkiä ja tehdä, eikä heitä saa liikaa rajoittaa siinä pelossa, että jota- kin sattuisi. ”Totta kai pitää aina katsoa perään, ettei mitään sitten sattuisi.” Leinosten lapsenlapset ovat juos – seet ja kiipeilleet, opetelleet mummon kanssa leipomaan ja vaarin kanssa te- kemään erilaisia puutöitä tai harjoitel- leet muita käden taitoja. On laulettu maakuntalauluja ja opeteltu lipunnos- toa. Leinoset myös pitivät lastenlap- silleen erilaisia leikkimielisiä kursseja. Oli saunan lämmityskursseja ja vajan maalauskursseja. ”Lapsia pitää myös viedä mukaan moneen paikkaan, sillä ei kukaan opi olemaan esimerkiksi konsertissa, jollei anneta mahdollisuutta oppia osallis- tumisella. Eikä laulamaan, jollei ym- pärillä kukaan koskaan laula.” Leinonen muistaa hyvin lapsuudes- taan oman konserttikokemuksensa. ”Silloin opetettiin lapsille käytös – tapoja. Kun äiti ja mummo lähettivät minut konserttiin, ja ihmettelin, mitä siellä teen, tuli hyvin selvät ohjeet: menet sinne, sanot päivää, otat hatun päästä, istut paikallasi, kuuntelet, ja kun lähdet, sanot kiitos ja näkemiin.” OTETAAN SELVÄÄ Pekka Leinonen uskoo yhdessä teke- miseen. ”Kun sanoo lapselle, että katsotaan- pa yhdessä tämä juttu, niin yleensä saa hyviä tuloksia.” On myös uskallettava laittaa itsen – sä likoon. Opettajantai isovanhem- manei tarvitse olla kaikkitietävä, eikä edes esittää sellaista. ”Joskus lapsi kysyi minulta, tiedän- kö jonkun asian. Vastasin, etten tiedä, mutta otetaan huomiseksi selvää. Otatko sinä vai minä? Yleensä lapsi halusi selvittää asian.” ”Ja yksi suurimpia asioita oppimi – sessa on ihmettely. Pitää ihmetellä eikä vain katsoa Googlesta. Ne, jotka ihmettelevät, ottavat selvää ja etsivät vastauksia, myös löytävät.” Leinonen opettaa usein myös tari – noiden kautta. 50 HHy väy vä EElämälämä Isovanhemmuus on arvokas asia. Ulla Leinonen ja lapsenlapset Lotta ja Saara. ”Saatan kertoa jotakin itselleni sat- tunutta tarinan muodossa.” Tarinat jäävät mieleen, ja usein lapsi pyytää kertomaan saman tarinan vielä uudestaankin. Myös erilaiset kilpailut ovat hyviä oppimistilanteita. Lapsia kiinnostavat kaikenlaiset ta- varat, ei vain lelut. ”Vaarin taskusta löytyy aina kai – kenlaista. Sitten minulla on tarvike- laukku, jonka olevia tavaroita lapset ovat aina innolla tutkineet.” ”Kerran alle kouluikäisinä tytöt pyysivät, että tee meille hevonen. Sanoin, etten osaa, mutta kuusivuo – tias Saara sanoi: Luota itseesi!” Hevonen tehtiin, ja uljas hevo – nen siitä sitten tulikin, puusta tehty. Tytöt tekivät itse sille valjaat ja ohjak- set. Hevonen oli vuosia mukana lei- keissä, kunnes se lopulta lahosi. Sille pidettiin hautajaiset, kun tytöt olivat jo teini-iässä. OSA SUKUPOLVIKETJUA ”Lapsenlapsissa näkee elämän jatku- vuuden. Heidän kanssaan saa elää pienen palan tulevaisuutta, ja jättää heidän kauttaan kenties oman pienen vaikutuksensa tuleviin aikoihin”, Lei- nonen sanoo. ”Isovanhemmuus on merkityksel – listä myös siksi, että ikääntyvä ihmi- nen saa kokea olevansa tarpeellinen. Sitä ei nuorena ymmärrä, silloinhan se on luonnollista.” Lapsenlapsille isovanhemmat voivat olla rakkauden ja luottamuk – sen varanto, josta nämä voivat ikäkau- desta riippumatta tehdä hyviä oival- luksia elämänsä tarpeisiin. ”Olemme osa sukupolvien ketjua, ei aina näkyvissä, mutta mukana.” Leinonen muistuttaa, että vaikka isovanhemmat voivat olla hyvin tär – keitä, tärkein paikka on kuitenkin koti, jossa on äiti ja isä. ISOVANHEMMILLE YHDISTYS Oman antoisan isovanhemmuuten- sa myötä Leinoselle alkoi muotoutua ajatus isovanhempien yhdistyksestä, sellaista kun ei Suomessa ollut. Jäätyään eläkkeelle vuonna 2001 Leinonen etsi samanhenkisiä ystä – viä, ja heidän kanssaan Suomen Iso- vanhemmat ry saatiin toimintaan seu- raavana vuonna. Leinonen toimi puheenjohtajana 18 vuotta, sitten oli pieni tauko, ja nyt hän on taas puheenjohtaja. ”Yhdistys tuo esille isovanhem – muuden merkitystä lastenlapsille ja yhteiskunnalle, auttaa isovanhempia ja muita aikuisia tukemaan lapsiper – heitä, päiväkoteja ja kouluja näiden kasvatustehtävässä, edistää lasten ta – sapainoista, turvallista ja monipuo- lista kehitystä, ylläpitää ja kehittää hyviä yhteisöllisiä käytäntöjä sekä siirtää kulttuuriperintöä ja lisää su – kupolvien välistä myönteistä vuoro- vaikutusta.” ”Järjestämme muun muassa luen – toja, joissa on jokin teema. On ollut muassa Kadonnutta Isovanhemmuutta etsimässä, Isovanhemmuuden mahdolli – suuksia, Vanhat esineet ja kuvat elämään -teemoja. Viime aikoina ovat olleet suosittuja erilaisiin digihuijauksiin ja puhelimen käyttöön liittyvät teemat.” Tärkeä tapahtuma on ollut vuosit- tainen Sininen hetki -konsertti sotave – teraanien kunniaksi. On myös paina- tettu kenttäpostikortti sodanaikaisen mallin mukaan. ANTAMISTA JA SAAMISTA Maailma on monessa asiassa paljon muuttunut, ja siihen täytyy olla ikään- tyessäkin valmis sopeutumaan. Ennen poikettiin mummon luokse sen enempää etukäteen kyselemättä, tai mummo tuli lastensa perheeseen käymään. Nykyisin kaikilla on omat menonsa, ja tapaamiset useimmiten sovitaan etukäteen. ”Meilläkin aina jutellaan kaikkien suunnitelmista, niin vähän tiedetään, milloin tapaamiset onnistuvat parhai- ten.” Nykyisin myös keskustellaan enem- män lastenkasvatukseen liittyvistä asioista. Vanhemmat ja isovanhem – mat usein sopivat, miten lasten kanssa missäkin asiassa toimitaan. Elämä on vuorovaikutusta, ja niinpä vanhemmuus että isovan – hemmuus ovat sekä antamista että saamista. Kun ikää on jo 85, Leinoset ovat jo monessa asiassa saamapuolella. ”Kyllä me vielä pärjäämme arkias – kareissa ja pystymme hoitamaan asiat, autoakin ajan vielä, mutta nykyisin nuorempi polvi haluaa olla avuksi.” Lapsenlapsilta on saatu apua muun muassa tietotekniikassa. Leena-tytär on lähihoitaja, ja hän huolehtii usein Lotta, Saara ja Tuulia leipomassa. Hyvää pullaa tuli. Leinoset ovat korostaneet lapsenlapsille itse tekemisen tärkeyttä. ”Yksi suurimpia asioita oppimisessa on ihmettely.” HHy väy vä EElämälämä 51 Tuulia, Lotta, Saara ja Elli-koira Pekka-vaarin kanssa. Roolit vaihtuvat. Lapsenlapsi Saara opastaa Pekka Leinosta uuden puhelimen käytössä. Pekan ja Ullan lääkedosetit kuntoon, ja toinen tytär Hanna, joka on kok – ki-kylmäkkö, tekee valmista ruokaa pakastimeen. TIETO KAIPAA KOKEMUSTA ”Nykyisin lapsilla ja nuorilla on hyvin paljon tietoa monista asioista. Mutta se on google-tietoa, ei kokemuksen tuomaa. Isovanhempi-ikäisellä tieto on omassa päässä, ja hän osaa myös arvioida asioitakaikki, mitä netissä sanotaan, ei ole luotettavaa.” Joissakin asioissa Leinonen toivoi – si paluuta entiseen. ”Minusta ei ole hyvä, että pienet – kin lapset ovat jatkuvasti puhelimet kädessä.” Tietotekniikka on tarpeen ja usein suureksi hyödyksi, mutta kaikkea kas- vokkain tapahtuvaa kommunikaatioi- ta se ei voi korvata. ”Pelkkä peukuttaminen Faceboo – kissa vie kommunikaatiosta inhimil- lisyyden. Jos siihen edes kirjoittaa jo- takin, se kertoo paljon enemmän kuin pelkkä peukku.” Ja kun pidetään yhteyttä ja soitel – laan, pitää kysyä, mitä toiselle ihan oikeasti kuuluu. Ei amerikkalaiseen tapaan, joka ei tarkoita mitään, vaan niin, että kysyy vaikkapa, miten se sinun kipeä jalkasi nyt jaksaa. Pitää myös osata kuunnella herkällä kor – valla ja huomata, että soittajalla saat- taa olla joku iso asia, josta hän haluaa puhua. Ajat muuttuvat, mutta isovanhem- muus on edelleen tarpeen, ehkä mer- kittävyyttä on jopa enemmän kuin ennen. Lapset, heidän puolisonsa ja lapsen- lapset ovat äärettömän tärkeitä. Heissä on jatkuvuus ja tulevaisuus. Carpe diem, tartu hetkeen, on Lei- nosen tunnuslause. ”Pitää tarttua hetkeen ja tarjota omaa osaamistaan ja tietämystään.” HHEE Pekka-vaari rakensi alle kouluikäisille lapsenlapsilleen uljaan hevosen, joka palveli Lottaa, Saaraa ja Tuuliaa monet vuodet. Lopulta se sitten lahosi, ja sille järjestettiin hautajaiset (vas.), kun tytöt olivat jo teini-iässä. Marja-Leena Liipo sienestää mielellään niin pitkään kuin voi ennen talven tuloa. Hänen kädessään on taulakääpä. 52 HHy väy vä EElämälämä HHy väy vä EElämälämä 53 S uppilovahverot ovat myöhäissyk- syn sienistä tutuimpia. Niitä on helppo kerätä ja valmistaa ruoak- si. Suppilovahverot sopivat yleen- sä myös heille, joiden vatsa on sie- nille herkkä. ’’Suppilovahveroita kerätessä iskee usein hulluus! Niitä haluaa löytää koko ajan lisää’’, naurahtaa Siikaisissa Satakunnassa asuva luonto- ja eräopas Marja-Leena Liipo . Hän käyttää suppilovahveroa sellaisenaan pannulla paistettuna tai kuivatettuna. ’’Kuivattuna ne säilyvät hyvin ja menevät pieneen tilaan. Itse kuivaan suppilovahveroi- ta ilmalämpöpumpun lähettyvillä tai laitan kuivuriin. Niitä ei tule kuivata liian kuumas- sa, etteivät maku ja laatu kärsi. Ennen käyt- töä kuivatut suppilovahverot liotetaan vedes- sä tai murskataan huhmareella.” Liipo sanoo, että murskattu suppilovahve- ro sopii erinomaisesti myös mausteeksi. Sel- lainenkin, joka ei pidä sienen mausta, saat- taa hyvinkin pitää siitä mausteen muodossa. TALVIJUUREKAS KIINNOSTAISI Muita, hieman tuntemattomampia myöhäis- syksyn sieniä ovat esimerkiksi hallavahakas, viiruvalmuska, talvijuurekas ja oranssirous- ku. Mustatorvisientäkin voi löytää vielä lo- kakuussa. Näitä sieniä ei tarvitse esikäsitellä. ’’Itseäni kiinnostava sieni on talvijuurekas, johon olisi hyödyllistä tutustua paremmin. Suomessa talvijuurekasta ei käytetä yleises – ti, enkä ole sitä vielä itsekään kerännyt. Ky- seessä on sama sieni, enokitake, joka on suuri herkku Japanissa’’, kertoo Liipo. Hallavahakas on myöhäissyksyn merkit – tävimpiä ruokasieniä. Sen paras keruuaika on loka-marraskuu. Hallavahakas on melko helppo tunnistaa. Sen heltta on vahamainen, kuten muissakin vahakkaissa. Mustatorvi- sieni on erittäin herkullinen sieni, mutta se ei oikein kestä pakkasia. Jos syksy on leuto, sitä voi löytää vielä lokakuussakin. ’’Mustatorvisieni on mielestäni yksi her – kullisimmista sienistä. Se on hyvin aromikas. Siitä valmistuu esimerkiksi keitto tai kasti- ke ja olen syönyt myös mustatorvisienirisot- toa’’, Liipo kertoo. → Sienestys jatkuu ensilumille saakka Myöhemmin syksyllä parhaita poimittavia sieniä ovat kylmää kestävät, sitkeä lajit, jotka viihtyvät kosteissa sammalikoissa ja mäntykankailla. Teksti: Merja Kiviluoma Kuvat: Haastateltavan arkisto, Wikipedia, Pixabay Valtaosa metsän puista elää symbioosissa sienirihmastojen kanssa. Suppilovahvero- mauste 2 dl kuivattuja suppilovahveroita 1 tl merisuolaa 0,5 tl mustapippuria 0,5 tl timjamia Jauha suppilovahverot ja mus – tapippurit morttelissa. Yhdis- tä kaikki ainekset ja purkita. Voit tehdä seoksen myös ilman suolaa. 54 HHy väy vä EElämälämä Miedon makuinen oranssirousku sopii suoraan paistinpannulle tai muhennoksiin, keittoihin ja piirakoihin. Viiruvalmuska on miedon makuinen, mutta sillä on jämäkkä rakenne ja pureskeltava suutuntuma. RUNSAASTI PROTEIINIA Sienet ovat hyviä proteiinin lähteitä. Ne si- sältävät kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja ja sopivat myös vegaaniseen ruokavalioon. Sienissä on yleensä runsaasti myös D-vitamiinia, erityisesti suppilovah – veroissa. Sienten bioaktiiviset yhdisteet si- sältävät beetaglukaaneja ja antioksidantteja sekä umamimaisia yhdisteitä, jotka syventä- vät ruoan makua. ’’Sienet ovat nykyisin terveystrendin har – jalla. Monista lääkinnällisistä sienistä on val- mistettu ravintolisiäkin. Tällainen on esi- merkiksi lakkakääpä, jota myös viljellään’’, sanoo Liipo. Vaikka sienet ovat ravinteikkaita ja vähä – kalorisia, ne eivät sovi kaikille. Osalta ihmi- sistä puuttuu trehalaasi-niminen ruoansula- tusentsyymi, jolloin sienisokeri ei pilkkoudu. Tämä voi aiheuttaa vatsavaivoja. ’’Sienet sisältävät suolistolle hyödyllisiä kui- tuja, mutta ne voivat ärsyttää herkkää vatsaa tai ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivän suolistoa, sanoo Liipo. Hän suosittelee tu – tustumaan uusiin sieniin aluksi pienellä mää- rällä. OLENNAISIA EKOSYSTEEMISSAÄ Sienillä on tärkeä tehtävä ekosysteemis- sämme. Maanalaiset sienirihmastot sitovat maaperästä vettä ja ravinteita sekä hajotta – vat orgaanista ainesta. Liipo muistuttaa, että valtaosa metsän puista elää symbioosissa sie- nirihmastojen kanssa: sieni kerää puulle ra- vinteita ja puu antaa sienelle yhteyttämis- tuotteita. ’’Luonnossa tapahtuu koko ajan mielen – kiintoisia asioita. Sienirihmastot jatkavat elä- määnsä maan alla ja puiden sisällä, ja paljon tapahtuu silmiltämme näkymättömissä. Sien- ten merkitys ekosysteemille onkin paljon suu- rempi kuin niiden ruokakäyttö.’’ Käävät ovat vanhojen metsien aarteita, ja ne ovat historiallisestikin kiinnostavia. Esi – merkiksi taulakääpä on ikivanha tulen sytyt- tämisen apuväline. ’’Taulakäävästä ollaan kehittämässä nahan korviketta, mutta se vaatii vielä kehitystyötä. Voi olla, että tulevaisuudessa meillä on yhä enemmän sieniperäistä materiaalia’’, Liipo pohdiskelee. ’’Sienten valtaamat kuolevat koivut ja muut puut ovat hyödyllisiä luonnon eläimil- le. Niihin voi tehdä koloja ja niistä saa pesä- materiaalia.’’ Sienivärjäyksellä saadaan luonnonkui – duille, kuten villalle, silkille ja puuvillalle maanläheisiä sävyjä. Värjäykseen käytettyjä sieniä ovat esimerkiksi seitikit, vyöhykeora- kas, samettijalka ja hernekuukunen. ’’Yksi sienestyskaverini ei kerää sieniä syö- täväksi, mutta hyödyntää niitä värjäykseen. Hän kerää erilaisia seitikkejä, kuten verisei – tikkejä ja verihelttaseitikkejä, joista saa pu- naisia ja keltaisia värejä.’’ Toiset myös tykkäävät valokuvata sieniä niiden mielenkiintoisen ulkonäön vuoksi. KUIN MEDITAATIOTA Luonto- ja eräoppaaksi sekä rentoutusval- mentajaksi ja Metsämieli-ohjaajaksi koulut- tautuneen Marja-Leena Liipon työn fokuk- sena on auttaa ihmisiä löytämään fyysistä ja henkistä hyvinvointia luonnosta. ’’Pidän luontoaiheisia kursseja ja järjestän retkiä, joissa asiakkaat saavat kokea metsän hoitavan vaikutuksen. Asiakkaideni kanssa tutustumme monenlaisiin kasveihin, myös sieniin ja teemme metsässä erilaisia harjoi – tuksia.’’ Sieniin Liipo tutustui jo lapsena. ’’Karjalasta kotoisin olevalle mummolle – ni oli itsestään selvää, että sieniä kerätään ja syödään. Keräsimme mummon kanssa paljon kantarelleja, joka oli erikoisherkkumme. Pais- toimme kantarellit heti ja söimme ne suoraan pannulta. Tämä on ihana muisto!’’ Loppusyksyn sienistä Liipon lempisieni on suppilovahvero. ’’Niiden kerääminen on suorastaan hyp – noottista ja toimii metsämeditaation tavoin.’’ Kaikki luonnossa ei ole syötäväksi tarkoi- tettuaeivät sienetkään. Liipo korostaa, että aina on tunnettava sieni, jota kerää syötäväk- si. Suomen metsäsienissä on edelleen havait- tavissa myös vuoden 1986 Tzernobylin ydin- voimalaonnettomuudesta peräisin olevaa radioaktiivista cesiumia, mutta Säteily – turvakeskus vakuuttaa sienten syömisen olevan täysin turvallista. Sienistä saata – va säteilyannos on sen mukaan vain mur- to-osa eli alle prosentti suomalaisten saamasta luonnollisesta vuosittaisesta säteilyannok- sesta. HHEE Suppilovahveroiden kerääminen on suorastaan hypnoottista. Se toimii metsämeditaation tavoin.’’ HHy väy vä EElämälämä 55 Myöhäissyksyn sieniaarteita HALLAVAHAKAS Kellertävä, limapintainen sieni, joka kestää erinomaisesti pakkasta ja jota voi löytää lu – menkin alta. VIIRUVALMUSKA Harmaa, hieman limalakkinen ja erinomai- nen ruokasieni, jota tavataan tuoreista kan- gasmetsistä. TALVIJUUREKAS Myöhäissyksyn ja talven herkkusieni, joka kasvaa yleisenä lehti- ja sekametsissä, puis – toissa, pihoilla, pensaikoissa ja tunturikoi- vikoissa lahoavalla puulla. ORANSSIROUSKU Sienen lakki on kirkkaan oranssi, jopa pu- nertava. Lakkia rikottaessa oranssirousku erittää valkoista maitiaisnestettä. Kasvaa havu- ja sekametsissä. SUPPILOVAHVERO Metsiemme yleisin ja tunnetuin myöhäis- sieni, joka muodostaa laajoja esiintymiä yleensä sammaleen sekaan. MUSTATORVISIENI Kasvaa elokuusta lokakuulle Etelä- ja Kes- ki-Suomessa verrattain yleisenä, usein ti- heinä kasvustoina rehevien kangasmetsien ja lehtojen aukkopaikoissa. 56 HHy väy vä EElämälämä ” Opin jo nuorena, että yrittäjyys tarkoittaa paljolti työtä, vastuuta ja sitoutumista”, kertoo 62-vuoti- as ravintoloitsija Tarja Palomäki .