Mustikkamummo on lempinimi, jonka lapsenlapset ovat antaneet karkkilalaiselle Sinikka Pulkkiselle, 83. Eikä nimi ole turhaan syntynyt, sillä Pulkkisten pakastimesta löytyy aina mustikoita. Ja vieraiden tullessa myös mustikkapiirakkaa.
Mustikoita ja metsävadelmia keräävät sekä Sinikka että Matti Pulkkinen, 82.
– Viime vuonna keräsimme 183 litraa mustikoita, ja lisäksi metsävadelmia, Matti kertoo.
– Niitä on riittänyt sekä omaan käyttöön että lasten perheille. Lisäksi olemme vieneet niitä muutamille sairaille vanhuksille, jotka eivät enää itse pääse metsään.
Auttaminen onkin isossa roolissa Pulkkisten elämässä. Lahjoituksia muun muassa Ukraina-keräyksiin on tehty säännöllisesti, sekä tavaraa että rahaa.
– Vein keräykseen myös sukkia, Sinikka sanoo.
Kun sekä Sinikka että Matti ovat sota-ajan lapsia, he ymmärtävät, kuinka paljon avun tarvetta on.
Monenlaisia käsitöitä
Sinikka istuu usein television ääressä, mutta aina sukankudin käsissä.
– Ei hän osaa jouten olla, Matti nauraa.
– Siitä asti, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, olen kutonut lapsille villatakkeja, villahousuja ja sukkia, Sinikka kertoo.
– Kyllä jälkikasvu on sukissa pysynyt!
Elämän varrella on syntynyt noin tuhat paria sukkia ja käsineitä. Sinikan taitavista käsistä syntyy myös ompelutöitä, isoista tilkkutäkeistä pienempiin töihin. Muun muassa kangaskasseja on syntynyt vaikka kuinka paljon. Sinikka ja Matti ovat kotoisin Lahdesta.
– Aloitin kutomisen vasta aikuisena. Lapsuudenkodissa siihen ei ollut sodanjälkeisenä aikana mahdollisuuksia, kun nelilapsisessa perheessä äiti oli yksinhuoltaja. Ei ollut rahaa lankoihin, Sinikka sanoo.
Matti on myös lähtöisin yksihuoltajaperheestä. Perheessä oli kuusi lasta.
Matti muistaa varhaislapsuudestaan pommisuojassa vietettyjä öitä.
– Taloomme on talvisodassa osunut myös pommi, joka hajotti talon nurkan kokonaan, mutta se tapahtui hiukan ennen minun syntymääni.