Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle

Ystävät Soili Kaivosoja, 63, ja Riitta Virkki, 70, tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1982.

Soili oli muuttanut muutamaa vuotta aiemmin pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin. Vanhat koulukaverit olivat jääneet, eikä uudella paikkakunnalla ollut ehtinyt vielä syntyä tärkeitä ystävyyssuhteita.

Eräänä iltana, sen kummempia miettimättä, Soili nappasi kainaloon punaviinipullon ja kipusi kerrostalossa kerrosta ylemmäksi pimputtamaan pihalla ja kaupassa näkemänsä Riitan ovikelloa.

Ilta vaihtui keittiön pöydän ääressä yöksi. Soili ja Riitta itkivät ja nauroivat, kertoivat elämänsä tarinat toisilleen.

Tai osan niistä, sillä vielä tänäkin päivänä tulee esiin tarinoita, joita he eivät ole toisilleen ehtineet tai muistaneet kertoa.

Skeptmother ja muita suhteita

Riitta muistelee ystävyyden ensiaskeleita edelleen lämpimästi, vaikka ensimmäisistä tapaamisista tulee pian kuluneeksi pian 40 vuotta.

– Ensitapaamisemme, se kun Soili tuli ovemme taakse, oli tärkeä minulle. Hyvin pian sen jälkeen äitini kuoli ja se hienotunteisuus, miten Soili tuli esittämään surunvalittelunsa on jäänyt erityisesti mieleeni. Ystävyydessämme on aina ollut tärkeää läheisyys ja kuuntelu. Niin suruissa kuin iloissakin.

Lue lisää Senioriterveyden numerosta 1/2021!