Henkinen hyvinvointi on samaa kuin mielen hyvinvointi, ja se ilmenee omannäköisenä elämänä ja tyytyväisyytenä elettyyn elämään. Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Katja Kokko sanoo, että hyvinvoinnin käsitettä käytetään villisti, ilman yhteisesti jaettua ymmärrystä sen sisällöstä.
– Mielen hyvinvointi käsitteellistetään usein pahoinvoinnin, kuten masentuneisuuden puuttumisena. Vähäinen masentuneisuus ei kuitenkaan kerro paljoakaan hyvinvoinnin myönteisestä puolesta.
– Mielen hyvinvoinnin osalta tärkein viestini on, että se on muutakin kuin pahoinvoinnin puuttumista ja onnellisuuden maksimointia. Siihen kuuluu aktiivinen omannäköisen elämän etsiminen.
Muutosvaihe mietityttää
Katja Kokko toteaa, että mielen hyvinvoinnin oletetaan yleisesti ja erheellisesti heikkenevän iän myötä. Tätä selitetään fyysisen terveyden, liikkumiskyvyn ja kognitiivisten kykyjen heikkenemisellä sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyvillä menetyksillä.
– Tulkinta perustuu siihen, että hyvinvointia on usein mitattu masentuneisuudella, ja sen esiintymisen on todettu kertovan heikosta hyvinvoinnista.
– Kun ikääntyneiden mielen hyvinvointia sen sijaan on arvioitu myönteisillä ulottuvuuksilla, hyvinvointi on keskimäärin pysynyt ennallaan tai jopa lisääntynyt iän myötä, Kokko painottaa.
Eläkkeelle siirtyminen kuuluu elämän transitiovaiheisiin. Siirtymävaiheet tarjoavat mahdollisuuden tarkastella omaa elämäänsä, omia tavoitteitaan ja arvojaan uudesta näkökulmasta ja löytää ehkä uudenlaisiakin tyydytystä tuottavia asioita.
– Monelle ihmiselle tulee paljon lisää vapaa- aikaa, joka mahdollistaa aiempaa vapaammin uudenlaiset valinnat.
– Vaikeissakin tilanteissa, kuten vakavan sairastumisen yhteydessä, ihmisillä on hämmästyttävää joustavuutta mielen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Esimerkiksi kokemus elämän tarkoituksellisuudesta voi säilyä tai kirkastua vaikeuksien yhteydessä.