Tuore tutkimustulos tukee tutkija Hanna Rekolan mukaan oletusta, jonka mukaan erityisesti luontoympäristössä liikkuminen tai ylipäätään luonnossa oleminen vahvistaisivat mielen hyvinvointia.
Itä-Suomen yliopiston ”Luonnossa vietetyn ajan ja liikunnan yhteydet positiiviseen mielenterveyteen työelämän ulkopuolella olevilla pohjoissavolaisilla” -tutkimukseen osallistui 68 aikuista kesällä ja alkusyksyllä 2022. Tutkittavista henkilöistä 84 prosenttia oli naisia, ja keski-ikä oli 45 vuotta.
– Tutkittavilta kysyttiin digitaalisella kyselyllä luonnossa vietetyn ajan määrää, luonnossa mieluiten tehtäviä aktiviteetteja, luontoon suhtautumista sekä kuntoliikunnan määrää. Lisäksi positiivista mielenterveyttä mitattiin Warwick-Edinburghin mielen hyvinvoinnin mittarilla.
– Liikunnan, luonnossa vietetyn ajan ja positiivisen mielenterveyden välisiä suhteita ei tietääksemme ole aikaisemmin tutkittu yksinomaan työelämän ulkopuolella olevilla henkilöillä, Rekola sanoo.
– Harrastan itsekin paljon luonnossa liikkumista, mikä on myös innostanut tutkimuksen tulosten analysointiin. Erityisesti minua kiinnostavat retkeily, lumilautailu ja talviurheilu yleensä. Viihdyn myös Itä-Suomen kansallispuistoissa. Olen käynyt useammankin kerran Kolilla sekä tutustunut Hossaan.
Rekola toimii Itä-Suomen yliopistossa projektitutkijana ja on analysoinut vasta valmistunutta Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Mieliteko-ohjelman osana toteutettua tutkimusta, jonka avulla haluttiin tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä.
– Ajateltiin, että olisi tärkeää löytää keinoja, joilla voitaisiin tukea heidän hyvinvointiaan. Rekola on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan maantiede.
– Minua kiinnostavat erityisesti yhteiskuntamaantiede sekä ihmisten toimintaan ja yhteiskuntaan liittyvät alueelliset ilmiöt.
– Valmistumiseni jälkeen työskentelin vuosina 2017-2021 Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella tutkimuspäällikkönä. Kartoitin pelastuslaitoksen toimintaympäristössä ilmeneviä riskejä eri puolilla kaupunkia.
– Sittemmin hyvinvointitutkimus alkoi kiinnostaa ja halusin lähteä selvittämään, miten tavoittaa juuri ne ihmisryhmät, jotka tarvitsevat tukea hyvinvoinnin edistämiseen, ja miten ehkäistä syrjäytymistä sekä vähentää köyhyyttä.
– Olen ollut Itä-Suomen yliopistossa tohtoriopiskelijana ja projektitutkijana alkuvuodesta 2021 lähtien monitieteisessä yhteistyöverkostossa Vaikuttavuuden talossa.
Vaikuttavuuden talo kokoaa tietoa hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien palvelujen kehittämisen ja päätöksenteon sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamiseksi.
Luonto vai kuntosali?
Monesti saatetaan kuvitella, että liikunnan tulisi ennen kaikkea olla tehokasta, jotta sillä saavutettaisiin paras terveysvaikutus. Kuntosali nousee heti mieleen.
– Näinkin voidaan toki ajatella. Mutta käsittääkseni nykyään on jo laajemminkin vallalla yhteisymmärrys, että jo aivan vähäinenkin liikunta tuo mukanaan terveysetuja. Ja kun yleiset liikuntasuositukset jokin aika sitten päivitettiin, mukaan tuli myös kevyt liikuskelu, jota tulisi harrastaa mahdollisimman usein.
– Luonnossa vietetty aika on omiaan lisäämään kevyttä liikuntaa, vaatiihan jo itse luontoon meneminen enemmän tai vähemmän käyskentelyä. Tutkimuksessamme raskaan kunto- tai hikiliikunnan ei todettu olevan yhtä voimakkaasti yhteydessä hyvinvointiin kuin luonnossa vietetty aika.
– Mielen hyvinvoinnin kannalta lienee varmasti parasta, että otetaan vähän iisimmin. Minusta tuntuu, että nykyään työelämässä ja muutenkin yhteiskunnassa ymmärretään ehkä hieman paremmin, ettei kaikessa täysillä suorittaminen ole aina tie onneen.
– Tutkimuksessa etenkin marjastus, sienestys ja retkeily olivat suosittuja sellaisten henkilöiden keskuudessa, joilla mielen hyvinvointi oli parempi. Kyllähän tähän voidaan päätyä arkiajattelussakin. Kun menet metsään poimimaan marjoja ja sieniä, onhan se terapeuttista!
– Kaiken kaikkiaan tärkeintä olisi ylipäätään mennä luontoon – vaikkapa vain istuskelemaan. Tutkimusten mukaan tälläkin saavutetaan hyötyä mielen hyvinvoinnille.