Kävely on ollut vaasalaiselle Tuula Töylille, 67, rakas harrastus koko elämän. Yhdessä puolisonsa Jarin, 69, kanssa he kävelevät usein kymmenen kilometrin lenkkejä.

Vuonna 2015 Töylit suuntasivat ensimmäistä kertaa ulkomaille pidemmälle vaellukselle Espanjan Santiago de Compostelan reitille. Syksyllä 2022 he kävelivät Sveitsistä Roomaan 1160 kilometriä 55 päivässä. Syksyllä 2023 puolestaan taittui eteläinen reitti 930 kilometriä Roomasta Santa Mariaan 45 päivässä.

– Suomessa emme ole tehneet pidempiä vaelluksia aiemmin, ainoastaan päivän retkiä Lapissa, pariskunta kertoo.

Idea ulkomaanvaelluksista syntyi alun perin Jarilla. Koska kävely on säännöllinen harrastus, ei pidempiinkään reissuihin tarvinnut valmistautua fyysisesti, vaan pääpaino oli henkisessä valmistautumisessa ja varusteiden suunnittelussa.

– Olemme kävelyssä suorittajia, joten hoimme itsellemme, että voimme hyvin tulla kesken takaisin, jos käy liian raskaaksi. Päätimme kuunnella kehojamme, Tuula kertoo.

Päivämatkat olivat pääosin 20-30 kilometriä. Pääsääntöisesti pariskunta selvisi niistä hienosti. Erityisesti viimeisintä eteläisen Italian kävelyä pariskunta muistelee lämmöllä ja nauraen erilaisille sattumuksille.

– Kerran minulla oli todella kipeät jalat yöllä, ja edessä olisi ollut pitkä päivämatka. Sen reissun menimme taksilla. Helpotti kummasti, kun sai päivän levätä.

Varusteet huolella

Molemmat ostivat uudet vaelluskengät, jotka käveltiin sisään ennen reissua. Tosin kengät eivät säilyneet ehjinä tuhannen kilometrin kävelyreissusta. Vaatteet punnittiin keittiövaa´alla kevyimpien valitsemiseksi. Mukana oli myös makuupussit ja sadevarusteet. Jokaiselle päivämatkalle hankittiin eväät erikseen.

Eteläisen Italian matkalla ruoan hankkiminen aiheutti ajoittain haasteita. Päivämatkat alkoivat puoli kahdeksan maissa ja perillä seuraavassa kohteessa oltiin iltapäivällä siestan aikaan. Joskus aukeavia kauppoja tai ravintoloita piti odottaa iltaan asti.

Ravintoloiden ruokalistoja luettiin kännykän käännösohjelman avulla, sillä pienissä kylissä juuri kukaan ei puhunut englantia, eikä pariskunta italiaa.

– Kaikki olivat kuitenkin todella ystävällisiä ja auttavaisia, Töylit kiittelevät.

He kertovat, että paikallisilla on oma Whatsapp-ryhmä, jonka kautta tiedotetaan matkaajista ja majapaikoista. Usein seuraavien kylien majapaikat löytyivätkin, kun paikalliset tiedottivat ryhmän kautta seuraavia kyliä heidän tulostaan. Yleensä majoitusta piti kuitenkin pohtia jo ennakkoon.

– Monilla ei ollut nettisivuilla puhelinnumeroa ja koska emme puhu italiaa, olisi soittaminen ollutkin hankalaa. Niinpä laitoimme etukäteen sähköpostia, mutta siihen piti odotella vastausta pari päivää, Jari kertoo.

Lue lisää Hyvä Elämän numerosta 3/2024!

HE3

– Etelä-Italian vaelluksella puhelin ja Via Francigena -sovellus olivat tärkeitä apuvälineitä puutteellisten reittimerkkien vuoksi, Tuula Töyli kertoo. Kuva: Jari Töyli