Matkan päätavoite oli tälläkin kertaa vaellus, mutta Erja, 70, ja Marja, 65, päättivät, että matka vaelluksen alkupisteeseen tehdään junalla lentokoneen sijaan. Matkan ajankohta suunniteltiin huhtikuun loppupuolelle.
”Kokoonnuimme miettimään matkustusreittiä hyvissä ajoin. Se olikin aikamoista puuhaa, jossa älypuhelin oli korvaamaton apu. Samoin matkalla se oli tarpeen.”
Naiset päättivät hankkia eläkeläisten interrail-liput. Matkalla oli seitsemän matkustuspäivää, ja lipuilla sai matkustaa seitsemän vuorokauden aikana. Lippu oli voimassa kuukauden.
Paikkalippujen osto hankalaa
Interrail-matkan hankalimmaksi asiaksi osoittautui paikkalippujen hankkiminen.
”Se oli matkan jännitysmomentti, aina ihan vatsaa väänsi, miten tämä nyt sujuu.” Paikkalippu oli pakollinen Ruotsin, Ranskan ja Espanjan junissa.
24.4., varhain maanantaiaamuna naiset saapuivat laivalla Tukholmaan. Seitsemän aikaan aamulla Tukholman rautatieasemalta ei löytynyt lipputoimistoa, oli vain automaatteja, joista paikkalippuja ei saatu ja junat olivat tupaten täynnä.
”Avuksemme tuli ihana nuori nainen, joka sai meille liput käyttämällä omia tunnuksiaan.”
”Useiden junavaihtojen ja yli 12 tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme ensimmäiseen majapaikkaan. Öisellä Hampurin päärautatieasemalla emme osanneet suunnistaa hotelliin, vaan hyppäsimme taksiin. Aamulla totesimme, että hotelli oli melkein aseman vieressä.”
Pariisissa junat täynnä
Saksan junissa oli helpompaa, paikkalippuja ei tarvita. Toinen päivä vei Hampurista Pariisiin.
”Kesken matkan piti jälleen ruveta miettimään paikkalippujen hankkimista. Saksan puolella Karlsruhessa vaihdoimme junaa ja hankimme paikkaliput loppumatkalle Pariisiin. Lipputoimistot olivat avoinna ja kaikki sujui hyvin.”
”Pariisissa ajoimme jälleen kalliisti taksilla ihanaan pieneen hotelliin, jonka piti olla lähellä Gare de l’Est rautatieasemaa, josta juna aamulla Madridiin lähti.”
Kolmas matkapäivä alkoi sillä, että Pariisissa kaikki junat olivat täynnä.
”Meidän lippumme oikeuttivat matkustamaan 2. luokassa, ja paikat olivat täynnä Barcelonaan saakka. Jouduimme ostamaan 1. luokan liput ja maksoimme noin 70 euroa ylimääräistä. Oli päästävä matkaan, koska Madridissa odotti hotellivaraus.”
”Barcelonasta jatkoimme menomatkan viimeisen junataipaleen Madridiin, jossa olimme perillä lähempänä puolta yötä. Ajoimme taas taksilla hotelliin, josta aamuvarhaisella jatkoimme matkaa linja-autolla. Bussipysäkki oli navigoitimme mukaan ihan lähellä, mutta eipä ollut. Lopulta sekin oli taksimatkan päässä. Viimeinen etappi, bussimatka Madrid-Astorga kesti neljä tuntia.”
Menomatka sujui suunnitelmien mukaan, kalliita 1. luokan lippuja lukuunottamatta.
”Upeista maisemista saimme nauttia erityisesti Pariisista tultaessa, kun rata lähti kiertämään Välimeren rannalle.”