– Siitä olemme hyvin kiitollisia, että olemme saaneet tehdä työtämme lapsille ja lasten kanssa, toteavat Maija ja Pekka Salo. Ja laulu soi edelleen.

Salot asuvat Teiskossa, sympaattisessa mansardikattoisessa puutalossa Sisaruspohjajärven rannalla.

Pekka Salo, 78, on syntyperäinen tamperelainen ja on sellaisena pysynytkin suuren osan elämäänsä. Maija Salo, 78, on syntynyt keski-Suomessa Äänekoskella, josta perhe muutti 1950-luvun alussa Helsinkiin, jotta lapset pääsivät opiskelemaan. Maija aloitti ylioppilaskirjoitusten jälkeen opinnot Sibelius-Akatemiassa, yleisellä osastolla pääaineenaan viulunsoitto.

– Olin käynyt yhdeksänvuotiaasta saakka viulutunneilla, eikä minulla ollut muita opiskeluvaihtoehtoja kuin musiikki. Siihen aikaan Sibelius-Akatemiaan oli kohtuullisen helppo päästä.

Maija ja Pekka tapasivat 1966 Tanskan matkalla. Suomalaistanssijoita oli mukana pohjoismaisella kansantanssifestivaaleilla Tanskan Odensessa, ja Maija oli viuluineen mukana säestämässä.

– Se oli siihen aikaan radikaalia, eihän klassisen musiikin soittaja olisi saanut soittaa kansanmusiikkia, Maija hymyilee.

– Satojen suomalaistanssijoiden joukosta oli valittu neljän parin vip-ryhmä, joka tapasi säestäjänsä ensi kertaa laivalla. Pekka oli todella hyvä tanssimaan ja ryhmän tähti.

Laivamatka Helsingistä Kööpenhaminaan kesti kaksi päivää. Maija meni ystävänsä kanssa syömään laivan ravintolaan ja osui samaan pöytään, jossa Pekka istui kolmen tamperelaiskaverinsa kanssa.

Pekka totesi siinä kavereilleen, että punainen norttiaski vetoa, että menen tuon naisen kanssa naimisiin.

– Kyllä sen vaan tuntee, norttiaskia en tosin ole koskaan saanut, sanoo Pekka.

– Pekka rupesi sitten harjoituksissa kantamaan minun viulukoteloani, ja hän kantoi sitä koko reissun ajan. Siitä lähtien olemme kulkeneet yhtä jalkaa, Maija hymyilee.

Maija jatkoi tanssien säestämistä Tampereella, ja 1960-luvun alussa perustetulla Pirkan Neidot -lauluyhtyeelläkin oli keikkaa Pirkanmaalla.

– Kirjoittelimme myös ahkerasti, kirjeitä tuli monta viikossa ja Pekkakin kävi välillä Helsingissä.

– Liftasin Maijan luokse Käpylään. Minulle kehittyi siihen oikein hyvä systeemi, tutun kahvilanpitäjän ja rekkakuskien kanssa, Pekka muistelee.

Pariskuntaa yhdistikin suhteen alkutaipaleelta asti erityisesti musiikki.

– Muistan, että ajattelin alusta saakka, että onpa Pekalla hyvä lauluääni. Alkuvuosinamme lauloimme myös paljon yhdessä erilaisissa kissanristiäisissä, Maija kertoo.

Maijan tavatessaan Pekka oli töissä armeijassa, mutta jatkoi sitten aloittamaansa opiskelua nuorisonohjaaksi yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Tampereella.

Kesällä pariskunta on ollut yhdessä 57 vuotta.

– Pitkä aika, joka luonnollisesti sisältää muutakin kuin ruusuilla tanssimista, tuumii Pekka.

Lue lisää Hyvä Elämä -lehden numerosta 2/2023!