”Ikääntyneen pitäisi voida myydä entinen omistusasuntonsa ja ostaa omistusasunto senioritalosta, jossa maksaisi erikseen valintansa mukaan tarvitsemansa palvelut”, toteaa Eva-Riitta Siitonen.
Helsingin entinen kaupunginjohtaja, ylipormestari Eva-Riitta Siitonen viihtyy asunnossaan Helsingin kantakaupungissa, mutta silti hän on alkanut pohtia senioritaloon muuttoa.
”Minusta ikääntyvän ihmisen kannattaa varautua tulevaan, vaikka eihän meistä kukaan tiedä, mitä on edessä. Mutta on selvää, että ikä kuitenkin useimmille meistä tuo omat haasteensa terveyden ja toimintakyvyn suhteen”, 85-vuotias Siitonen sanoo.
Tämänhetkisestä terveydestään Siitonen toteaa, että on ikäisekseen kunnossa ja pärjää. Yksin asuminen ei siis nyt ole ongelmallista, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. Siksi on järkevää miettiä etukäteen, miten haluaa tulevina vuosina elää.
”Haluaisin asua itsenäisesti, mutta kuitenkin tarvittaessa käyttää esimerkiksi ruokatai siivouspalveluja erillistä maksua vastaan. Senioritalossa olisi myös turvallisempaa – jos jotakin sattuisi, avun pitäisi olla lähellä.”
”Asunnon olisi myös syytä olla esteetön, mitä nykyinen koti ei täysin ole. Ja se on minulle yksin turhan isokin.”
Helsingissä Siitonen kuitenkin haluaisi asua. Perhe, ystävät, palvelut ja kulttuuritapahtumat ovat lähellä, ja julkinen liikenne toimii.
OMISTUSPOHJAISIA EI OLE MYYNNISSÄ
Kun ajatus tulevasta muutosta senioriasuntoon nousi mieleen, Siitonen alkoi tutkia vaihtoehtoja. Yllätyksekseen hän havaitsi, ettei omistuspohjaisia senioriasuntoja ole tarjolla.
”Miina Sillanpään säätiöllä on ollut, mutta uusia omistuspohjaisia ei rakenneta. Folkhälsan rakennuttaa juuri Etelä-Haagaan uutta senioritaloa, mutta ymmärtääkseni siihenkin tulee vain vuokra-asuntoja.”
”Olisin kyllä tällaisessa omistusasunnossa asuessani valmis maksamaan kuukausittain kohtuudella enemmän kuin normaalin yhtiövastikkeen, jotta saisin asumisen turvallisuuden.”
”Ylikansalliset palvelutalot eivät rakenna omistuspohjaisia asuntoja, vaan haluavat ansaita korkeilla vuokrilla. Suomalaisten suurin ja usein ainoa isompi omaisuuserä on asunto, joka on omalla työllä ansaittu ja jota on maksettu koko työikä. Minusta sitä pitäisi saada hyödyntää loppuun asti. Enkä puhu rikkaiden puolesta, vaan ihan tavallisten keskiluokkaisten ihmisten. Minusta ei ole elitististä ajatella, että vaivalla hankittu ja rahoitettu asunto olisi hyödynnettävissä vielä vanhanakin. Myös palvelutalojen yhteyteen olisi edelleen rakennettava omistuspohjaisia senioriasuntoja ja näin säästyisi myös yhteiskunnan investointikustannuksia.
”Monien tutkimustenkin mukaan vanhuksille on tärkeintä itsenäisyys, johon kuuluu myös taloudellinen itsenäisyys. Se, että kukaan ei puhu pään yli, ja että voi hoitaa omat asiansa niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista.”
Siitonen pohtii myös, onko niin, että hänen ikäluokkansa on huono käyttämään esimerkiksi ruoka- ja siivouspalveluita ja maksamaan niistä, jos niitä tarjolla on, vaikka rahaa niihin olisi.
”Monet seiniori-ikäiset ovat aika pihejä, varsinkin, jos nuoruudessaan ovat tottuneet tulemaan vähällä toimeen. Olen itsekin vähävaraisesta kodista, yksinhuoltajan lapsi, ja sodanjälkeisen pula-ajan jäljet näkyvät kulutustottumuksissani.
Yritän kuitenkin hillitä pihiyttäni ajattelemalla, että talous toimii niin, että palveluista on kohtuullisesti maksettava. Mutta monikansallisten yritysten ahneutta pidän kohtuuttomana.