Vapaaehtoiset ulkoiluystävät koirineen tarjoavat ulkoilutukea ja -seuraa iäkkäille. Äänekoskelaiset Harri Kautto ja Martti-koira ovat 85-vuotiaan Raimo Tuomaisen ulkoiluystävät.

– Koiraulkoiluystävätoimintaan minut sai mukaan halua auttaa ja tehdä jotain hyvää. Kaikki pitävät koiran rapsuttelusta; se lisää hyvinvointia myös korvien välissä, vakuuttaa Harri.

Leskeksi jääneelle Raimolle toiminta on tervetullutta.

– Kun itsekseen asuu, elämä on aika hiljaista, hän toteaa rapsutellessaan Martti-koiraa.

Työssäkäyvän Harrin arkeen toiminta sopii hyvin. Hänen hoitaessaan muita asioita ja lenkittäessään koiraansa tapaaminen Raimon kanssa hoituu siinä samalla. Kolmikko ulkoilee kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa.

– Höpötysten määrästä riippuu, miten kauan lenkki kestää, mutta tyypillisimmin siinä menee tunti, Harri sanoo.

– Yhtään kertaa ei ole tapeltu, joten hyvin on mennyt! nauraa Raimo.

Arjen kuntoutusta

Harri Kautto näki pari vuotta sitten ilmoituksen Ikäinstituutin koiraulkoiluystävätoiminnasta.

– Itselläni on ollut pitkään koiria, joten toimintamuoto sopii minulle. Kultainen noutajani Martti on kultainen sekä luonteeltaan että rodultaan. Se sopiikin hyvin ulkoiluystäväksi. Olemme nykykieltä käyttäen ’hyvä matchi’ Raimon kanssa, Harri kuvaa.

Raimon lähtötilanne oli haasteellinen. Hänen edesmennyt vaimonsa oli sairastellut pitkään, ja liikunta oli Raimonkin kohdalla kutistunut vähiin. Leskeksi jäätyään hän oli jäänyt asuttamaan taloaan ja kulki rollaattorilla.

– Aloittaessamme lenkkimme olivat lyhyitä. Vähitellen ne pidentyivät, ja yhtenä päivänä rollaattoria ei enää otettukaan mukaan. Raimo heilautti keppiään ilmaan ja sanoi, että nyt mennään tällä! Ensin mentiin kahdella kepillä ja myöhemmin yhdellä.

Raimon kuntoutuminen on rohkaissut myös Harria.

– Kävelylenkkien lisäksi Raimo osallistuu kaupungin järjestämään kuntosaliharjoitteluun ja tasapainoa kehittävään liikuntaryhmään. Ne ovat osaltaan parantaneet hänen toimintakykyään.

– Omakin uskoni liikunnan ja kanssakäymisen voimaan on lisääntynyt.

Vapaamuotoisia kohtaamisia

Harri noutaa Raimon autolla. Sen jälkeen he ajavat lenkkikohteeseen, jonka Harri on etukäteen katsonut.

– Lenkkeilemme eri paikoissa, jotta reitti ei ole aina sama ja tulee nähtyä uusia maisemia. Kuljemme nykyisin myös hieman epätasaisissa maastoissa, nurmikoilla ja lumisilla poluilla. Hyvin Raimo kävelee niilläkin.

Seniorin ja ulkoiluystävän lenkkeily toteutetaan usein ennalta sovittuna aikana. Harri ja Raimo eivät kuitenkaan sovi ajankohtia etukäteen.

– Monesti aikataulut stressaavat. Me toteutamme ulkoilumme vapaamuotoisesti. Soitan sopivana hetkenä Raimolle ja kysyn, pääseekö hän lenkille, Harri sanoo.

Raimolla on nuoruudessa ollut koiria ja hän pitää eläimistä. Martti-koira tykkää rapsutuksista ja mielellään asettautuu Raimon jalan viereen saamaan niitä.

– Kuulen, miten siinä molemmat ’kehräävät’, Harri kuvaa.

Hän toivoisi yhä useamman innostuvan vapaaehtoistyöstä.

– Kannustan erityisesti miehiä vapaaehtoistoimintaan senioriväen keskuuteen. Ei tämä ole niin vakavaa, vaikka hyvää tehdäänkin. Tässä maailmassa ei riitä se, että pysytään pois pahanteosta, vaan pitäisi pystyä olemaan hyvänteossa.

Lue lisää Hyvä Elämä -lehden numerosta 3/2025!

– Koira on ikään kuin minun ja iäkkään välillä oleva yhteys, joka sitoo meidät yhteen, kuvaa vapaaehtoistyöntekijä Harri Kautto. Hänen ottamassa kuvassa Raimo Tuomainen on Harrin Martti koiran kanssa. Yhdessä kolmikko käy kävelylenkillä.