Itsemurhan aiheuttama suru koskettaa suurta osaa suomalaisista.
”Tutkimusten mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi noin kymmenen hänen läheistään ja vaikuttaa välillisesti noin 30 ihmiseen”, kertoo Riika Hagman-Kiuru, Surunauha ry:n toiminnanjohtaja.
Surunauha ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, joka tarjoaa tietoa ja tukea itsemurhamenetykseen.
Itsemurhaa harkitsevan ihmisen tunnistaminen on haasteellista myös ammattilaiselle.
”Joskus itsemurhaa miettivän käyttäytyminen saattaa muuttua. Hän voi esimerkiksi vetäytyä, nukkuminen lisääntyy tai vähentyy ja ärtymystä voi ilmetä, lisäksi mielialat voivat vaihdella ääripäästä toiseen. Nämäkään oireet eivät aukottomasti viittaa itsemurhan riskiin, vaan ne saattavat johtua monista muistakin seikoista.”
Tunnistettuja korkean riskin ryhmiä ovat henkilöt, joilla on mielenterveysongelmia ja henkilöt, jotka ovat aiemmin yrittäneet itsemurhaa. Myös itsemurhan kautta läheisensä menettäneet tunnistetaan riskiryhmänä. Fyysiset sairaudet, kuten syöpä ja sydänsairaudet liittyvät kohonneeseen itsemurhariskiin, samoin kuin stressaavat ja traumatisoivat tilanteet.
”Mikäli on huolissaan siitä, että läheinen miettii itsemurhaa, kannattaa asiasta kysyä ja kuunnella mahdolliset huolet rauhallisesti”, ohjeistaa Hagman-Kiuru.
”Apua voi hakea esimerkiksi koulu- tai työterveydenhuollosta, terveyskeskuksesta tai akuutissa tilanteessa soittamalla hätänumeroon.”
Panostusta tarvitaan jatkuvasti
Suomessa on laadittu itsemurhien ehkäisyyn tarkoitettu ohjelma vuosille 2020-2030. Siinä on aivan konkreettisia keinoja esimerkiksi itsemurhariskien tunnistamiseen ja itsemurhien ehkäisyyn.
”Ikävä kyllä itsemurhien ehkäisy on maassamme täysin aliresursoitu. Tämä on harmillista, sillä muutaman vuoden takainen hanke osoitti kuinka tehokkaita kohdennetut itsemurhia ehkäisevät toimet voivat olla. Taloudellinen panostus itsemurhien ehkäisyyn on vähäistä”, toteaa Hagman-Kiuru.
Hanke toteutettiin viidellä itsemurhien riskialttiilla paikkakunnalla, muun muassa Lapin alueella. Sen aikana nostettiin tietoisuutta itsemurhista ja niiden ehkäisemisestä sekä lisättiin ammattilaisten yhteistyötä.
”Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki hankkeesta vertailututkimuksen ja kävi ilmi, että hankkeen aikana riskialttiiden alueiden itsemurhat vähenivät selkeästi.”
”Kohdennetuilla keinoilla voi saada paljon aikaan, kunhan toimenpiteet ovat jatkuvia.”
Itsemurha on aina sen tehneen henkilön päätös, eivätkä muut ole päätöksestä vastuussa.
Traumaattinen suru on toisenlaista
Läheisille toipuminen itsemurhakriisistä on usein hitaampaa kuin luonnollisen kuoleman jälkeen.
”Itsemurha on monesti hyvin yllättävä ja äkillinen kokemus, vaikka siihen olisikin jollakin tasolla varautunut. Traumaattinen kokemus aiheuttaa tunteiden kirjoa, johon kuuluvat muun muassa epäusko, hämmennys, viha, suru ja kaipaus”, luettelee Hagman-Kiuru.
Monesti itsemurhan tehneen läheinen saattaa kokea syyllisyyttä siitä, ettei huomannut itsemurhan suunnittelusta kertovia merkkejä.
”On hyvä ymmärtää, että itsemurha on aina sen tehneen henkilön päätös, eivätkä muut ole päätöksestä vastuussa. Suru ei myöskään ole mikään prosessi, jolla on alku ja loppu – surua ei voi suorittaa.”
Monelle vertaistuki on merkittävä selviytymisen keino. Samankaltaisen menetyksen kokenut ymmärtää ilman selittämistä ja tarjoaa toivoa siitä, että elämä voi vielä jatkua.
”Vertaistuki ja ammattiapu täydentävät äkillisissä menetyksissä toisiaan”, painottaa Hagman-Kiuru.
