Mitä tehdä, kun jokin asia menee ihon alle eikä lähde pois, vaan sitä tulee vatvottua päivästä toiseen? Juuri ilmestynyt kahden psykologin ja psykoterapeutin, Vesa Nevalaisen ja Satu Kasken teos Osui ja upposi – Miksi asiat menevät tunteisiin ja mitä niille voi tehdä? opettaa ennakoimaan ja hallitsemaan tunneherkkiä tilanteita.
Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja useimmat asiat solahtavat ohi vailla sen suurempaa jälkeä. Mutta sitten on tilanteita, jotka iskevät suoraan ytimeen. Ne satuttavat, jäävät pyörimään mieleen, rikkovat panssarin ja saavat meidät perääntymään tai hyökkäämään. Kummallista kyllä, toiselle tällainen hetki voi näyttää täysin mitättömältä. Silti sen vaikutus voi olla valtava – yksilölle tai jopa koko kansakunnalle.
Ihon alle menevät asiat satuttavat lähestulkoon aina. Ne voivat pilata yksittäisen ihmisen, perheen, ryhmän tai jopa kokonaisen kansakunnan elämän. Sen jälkeen maailma ei yleensä enää palaa ennalleen. Ihon alle menevät asiat vaarantavat mielenterveyden ja aiheuttavat riitoja ja sotia.
Tunneherkkiä tilanteita voi kuitenkin oppia ennakoimaan ja hallitsemaan. Ja ne voivat tehdä ihmisestä entistä vahvemman
Puolustus aktivoituu
Millaiset asiat pääsevät ihon alle ja eroammeko me toisistamme tässä? Kahden ihmisen havainto voi olla sama, mutta tulkinta aivan eri.
Satuttavat tilanteet ohittavat puolustuksemme, mikä paradoksaalisesti saa selviytymiskeinomme aktivoitumaan. Tällöin emme koe olevamme turvassa ja meidän on yritettävä selviytyä jollain tavalla. Selviytymiskeinojen aktivoituminen taas saa aikaan sen, ettemme sillä hetkellä edes voi oppia uudenlaista suhtautumistapaa.
Seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa pienempikin ärsyke aktivoi puolustuksemme. Toisin sanoen sietoikkuna kapenee sen suhteen, mikä menee ihon alle.
Ihon alle menevät asiat pilaavat toisinaan oman elämän lisäksi muidenkin elämän
Ihon alle menevät asiat pilaavat toisinaan oman elämän lisäksi muidenkin elämän. Kosto voi kohdistua mihin tahansa: ihmisiin, tiettyyn virastoon tai koko yhteiskuntaan, joskus ihmiskuntaan ylipäätään. Pahimmillaan ihon alle mennyt asia sekoittaa tunne-elämän niin perinpohjaisesti, että ihminen ryhtyy väkivaltaiseen purkaukseen tai terroritekoon.
Välillä kokonaiset kansakunnat menevät toistensa ihon alle. Internet alustoineen on mitä parhain tapa ruokkia ymmärtämättömyyttä ja vääristyneitä todellisuuksia, jotka vahvistavat viholliskuvia. Kaikki koetaan uhkaavana puolin ja toisin. Ihmiskunnan historiassa onkin sodittu lähes koko ajan.
Mielleyhtymä taustalla
Joskus emme reagoi varsinaisesti itse tapahtumaan emmekä edes tulkintaamme siitä, vaan siihen, mitä se tuo mieleemme.
Mielleyhtymä voi liittyä käsittelemättömään asiaan, traumaattiseen muistoon tai johonkin, mikä kuuluu sen hetken elämäntilanteeseen, oli se sillä hetkellä elämässä läsnä tai ei. Tällaiset traumaattiset tapahtumat voivat aktivoitua tuoksun, äänen, katseen, eleen tai äkillisen liikkeen perusteella.
Vaikka kyseisessä tilanteessa ei olisi mitään vaarallista tai uhkaavaa, ihminen reagoi kuin olisi vaarassa. Hän voi lamaantua täysin ja olla puolustuskyvytön. Hän voi paeta paikalta, tai hän alkaa syyttää muita ja menettää malttinsa täysin.
Mikäli reaktion saa aikaan yhteys käsittelemättömään traumaan, se puskee läpi vaikka harmaan kiven. Satuttavan tilanteen ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen, mutta se laukaisee taustalla olevan suuren ja selvittämättömän asian. Ihminen reagoi tähän taustasyyhyn, jolloin hän vaikuttaa suuttuvan tai järkyttyvän pikkujutun vuoksi.
Miten päästä yli
Syvästi haavoitettua ei paljon lohduta, jos hänelle sanotaan, että traumatisoinut asia pitää vain käsitellä pois vaivaamasta. Yleensä se ei onnistu, koska tapahtuma on liian vaikea, liian syvällä ja liian tuore.
Siitä huolimatta joskus asian käsitteleminen todellakin auttaa. Kun pysähdymme tapahtuneen äärelle, tuskan aalloista huolimatta saatammekin löytää jotain, mikä auttaa. Kun aikaa on kulunut kylliksi, on lähes väistämätöntä, että elämän korjaava voima on avittanut kulkuamme.
Kun pysähdymme tapahtuneen äärelle, tuskan aalloista huolimatta saatammekin löytää jotain, mikä auttaa.
Vaikka tunteiden eläminen ja hyväksyminen voi olla vaikeaa, se on silti hyödyllistä. Ikävät tapahtumat herättävät väistämättä tunteita. Menetys surettaa, ikävät sanat tuntuvat pahalta ja epäoikeudenmukaisuus herättää vihaa. Mitä hankalampi tunne, sitä vaikeampi sitä on hyväksyä.
Kun tunteen tunnistaa, sitä voi pyrkiä havainnoimaan. Kun tunnetta on ensin havainnoinut, päästään lopulta siihen, voiko tunteen hyväksyä.
On hyvä muistaa, että tunteet tulevat ja menevät. Jos niiden antaa olla, ne laantuvat.
Tapahtunutta voi ajatella myös loogisesti ja järkeilemällä. Voi esimerkiksi suunnitella vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja sekä pohtia, mihin kukin niistä johtaisi.
Oliko tapahtuma hankala, koska se osui omiin psykologisiin ydintarpeisiin, vai kenties siksi, että se oli moraalisesti vaikea? Mikä tapahtumassa ennen kaikkea osui ja miksi asia on niin tärkeä itselle? Joskus tähän löytyy syy, usein kuitenkaan ei.
Monet ratkovat kipeitäkin asioita toiminnalla. Toiminnalla voi lievittää henkistä kipua esimerkiksi tekemällä jotain, mikä vie asiaa edes hetkeksi pois mielestä.
Useimmiten hyödynnämme monia selviytymiskeinoja, monesti yhtä aikaa tai limittäin.
Resilienssin vahvistaminen
Resilienssi kuvaa ihmisen henkistä selviytymiskykyä, joustavuutta selvitä kriiseistä ja hankalista tilanteista. Jokaisella on jonkinlainen resilienssi.
Resilienssi kehittyy, kun kohtaamme kriisejä, saamme niihin tukea ja huomaamme, että selviydymme. Ihon alle menevät tilanteet kasvattavat resilienssiä.
Sanotaan, että vasta surun kohdatessaan ihminen voi tuntea, miltä todellinen ilo tuntuu – ja vasta menetettyään jotain ihminen tajuaa olemisen tai omistamisen arvon. Kun ikävät kokemukset pakottavat meidät raiteiltamme, ne saavat meidät myös ponnistelemaan elämän puolesta.
Vaikka nyt tuntuu pahalta, kannattaa odottaa minuutti, sitten toinen ja kolmas. Ei tarvitse pohtia nyt puolen vuoden päähän asioita. Oleellista on, että kestää tämän hetken.
Joissain tilanteissa auttaa, jos voimme määritellä asian, tapahtuman tai ajatuksen uudelleen itsellemme myönteisellä tavalla. Positiivinen uudelleenmäärittely tarkoittaa sitä, että ihminen kykenee sanoittamaan asian itselleen vastakkaisella tavalla kuin se alun perin ilmeni.
Psykologiassa on viime vuosina painottunut tietoinen ja hyväksyvä asenne, joka tarkoittaa suurin piirtein sitä, että ihminen voi antaa asian olla juuri sellaisena kuin se ilmenee.
Tietoinen asenne tarkoittaa tietoisuutta siitä, mitä koemme, jotta voisimme arvottamatta havainnoida kokemuksiamme. Mindfulness-suuntauksessa puhutaan läsnäolon taidosta.
Vihaa ei saa pantata
On luonnollista, että ikävien tapahtumien jälkeen herää ajatuksia kostosta. Jokaisella on lupa ja oikeus olla vihainen ja kostonhaluinen. Useimmiten kostonajatukset antavat voimaa ja auttavat selviytymään.
Useimmiten kostonajatukset antavat voimaa ja auttavat selviytymään.
Luonnollisesti siinä on iso ero, ajatteleeko jotain vai toteuttaako ajatuksensa. Koston ajattelu ei vahingoita, mutta teot voivat vahingoittaa sekä itseä että muita.
Jos vihaa panttaa, se kostautuu. Negatiivisia tunteita tukahduttava saattaa joutua vaikeuksiin itsensä kanssa, koska kaikki viha ja raivo kerääntyy sisäänpäin ja tuottaa pahaa mieltä.
Kun jokin osuu ja uppoaa, joudumme käsittelemään myös vihan tunnetta, jos aiomme selviytyä. Viha auttaa meitä vetämään rajan. Se voimaannuttaa, antaa energiaa ja kertoo, että itsellä on väliä.
Vihan vimmassa on tärkeää miettiä, mihin viha kannattaa suunnata. Suutuspäissään tulee helposti tehtyä jotain peruuttamatonta. Kannattaa nukkua yön yli, ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä.
Asian kohtaaminen
Kun jokin menee ihon alle, sitä tekee mieli paeta. Olemme osa eläinkuntaa ja toimimme hankalissa tilanteissa usein kuten muutkin luontokappaleet. Eläin pakenee aina, kun pystyy. Jos ei pysty, se yrittää puolustautua. Jos sekään ei onnistu, eläin jähmettyy ja alistuu kohtaloonsa.
Nämä luontaiset flight, fight tai freeze – pakene, taistele tai jäädy – ovat automaattisia reaktioita. Mikäli tilanne on todella paha ja traumatisoiva, saatamme pelästyä ja tulla totaalisen toimintakyvyttömiksi.Se on evoluution rakentama selviytymiskeino uhkaavissa tilanteissa.
Vaikka luontaiset selviytymiskeinot aktivoituisivat, meidän ei tarvitse toimia kuten olemme aina tai automaattisesti toimineet. Voimme valita uudestaan. Jos haluamme muuttaa jotain itsessämme ja toiminnassamme, asiat kannattaa kohdata.
Vastuunotto itsestä ja omista teoista on kenties tärkein taitomme.
Yleensä pelkkä oivallus ei vielä riitä, vaan tarvitaan niin sanottua läpityöskentelyä, joka voi olla kivuliasta, mutta se on tärkeä osa prosessia. Kun prosessi on käyty läpi, kysyy uudenlaista asennetta lähteä toimimaan toisin.
Kohti omannäköistä elämää
Kun osuu ja uppoaa, on tärkeää saada perspektiiviä asiaan ja suhteuttaa se oikein. On hyvä pohtia, mitä tapahtumasta voi oppia, mitä hyvää siitä voi seurata ja mitä elämä sen jälkeen voi parhaimmillaan olla.
Rankka kokemus muuttaa ihmistä peruuttamattomasti. Kaikki voi toki näyttää soljuvan ennallaan, mutta pinnan alla jotain on muuttunut pysyvästi.
Jos uusi ihminen tuntee olevansa aiempaa huonompi, satuttavan kokemuksen käsittely on jäänyt pahasti kesken tai käsittelyprosessi on mennyt vinksalleen.
Yleensä lopputuloksena on kuitenkin ihminen, joka on oppinut jotain uutta itsestään. Hän uskaltaa ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Hän tietää kestävänsä ne, vaikeatkin; ei siksi, että hän olisi ylivertainen, vaan koska hän on lempeä itselleen. Lopputuloksena onkin usein tervettä nöyryyttä.
Kun opimme lisää itsestämme ja siitä, mikä meillä menee ihon alle, voimme saada väljyyttä ajatteluun ja ihmissuhteisiin.Tällöin sietoikkunamme on kasvanut. Meillä on omat rajamme, ja sallimme rajat myös muille.
Päästäksemme kohti vahvempaa elämää joudumme hyväksymään väsymyksemme, rosoisuutemme ja keskeneräisyytemme. Vahva elämä on elämää, jossa hyväksymme sen, että aina ei mene kuin Strömsössä eikä, aina onnistu. Tunteet tuntuvat, ja joskus haluamme paeta hankalaa asiaa. Mutta riittävän hyvä riittää.
Lähde: Osui ja upposi – Miksi asiat menevät tunteisiin ja mitä niille voi tehdä? Docendo 2026
Kun osuu ja uppoaa, on tärkeää saada perspektiiviä asiaan ja suhteuttaa se oikein.
