Elämme vihdoin sitä aikaa vuodessa, jolloin päivä alkaa jälleen vallata pimeältä yhä suuremman osan vuorokaudesta. Jo on aikakin. Kirkkaat ja kuulaat alkuvuoden pakkaspäivät ovat onneksilisänneet alkuvuoden kirkkautta. Siitäkään huolimatta en varmasti ole ainoa suomalainen joka koko pitkän syksyn ja alkuvuoden mutkuttaa, ettei ihmistä ole tarkoitettu elämään tällaisessa pimeydessä.
Helmikuun päästessä vauhtiin, voi huomata myös tarmon yllättävästi lisääntyvän. Valoa siis on jo selkeästi enemmän. Lisääntyvällä valolla on monia myönteisiä vaikutuksia. Pitenevä valoisa aika kasvattaa ihmisen toimintatarmoa, houkuttelee liikkumaan ja vähentää ruokahalua. Monilla myös paino putoaa samassa tahdissa valon lisääntymisen kanssa. Mahdottoman kaukana ei ole enää myöskään maaliskuun loppupuolen kevätpäiväntasaus, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. 20.3. enteilee jo kevättä ja kesää, sillä kevätpäiväntasaus hyvästelee talven.
