Terveydenhuollon erikoislääkärin, diplomi-insinööri Maria Lovénin tutkimuksessa ihotautilääkäri vastaanotti potilaita terveyskeskuksessa yleislääkärin sijaan. Pahanlaatuisia ihomuutoksia todettiin yli puolet enemmän perinteiseen hoitoketjuun verrattuna.
Järjestely sujuvoitti ihomuutospotilaiden hoitoa, lyhensi hoitoviiveitä ja vähensi terveydenhuoltoon kohdistuvia yhteydenottoja. Suurempi osuus potilaista hoidettiin kokonaan terveyskeskuksessa. Potilas- ja ammattilaistyytyväisyys paranivat ja kokonaiskustannukset laskivat.
Kyselytutkimuksessa terveydenhuollon johtajat (n=45) pitivät perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota kustannusvaikuttavana, mutta näkivät sen toteuttamisen esteinä muun muassa erillisen johdon sekä resurssien, ajan ja kannustinten puutteen. Ratkaisuiksi he ehdottivat yhteistyön vahvistamista; yhteistä johtoa, työntekijöitä ja tietojärjestelmiä, mutta myös matalan kynnyksen konsultaatiokanavia sekä tehokkaampia hoitoketjuja.
Merkittävät säästöt mahdollisia
Lovénin tutkimustulosten vieminen käytäntöön tarkoittaisi sitä, että entistä useammassa terveyskeskuksessa työskentelisi eri erikoisalojen sairaalalääkäreitä sekä vastaanottamassa potilaita että kouluttamassa ja konsultoimassa terveyskeskuslääkäreitä.
Esimerkiksi ihomuutospotilas tai gynekologisista vaivoista kärsivä potilas voisi ohjautua sairaanhoitajan tai algoritmin arvioimana suoraan erikoislääkärin vastaanotolle. Yleislääkärit voisivat keskittyä potilasryhmiin, jotka hyötyvät eniten yleislääkäristä ja hoidon jatkuvuudesta.
”Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiiviimpi yhteistyö ja päällekkäisten toimintojen purkaminen voisi tuoda potilaiden kokemien hyötyjen lisäksi valtakunnallisesti merkittäviä taloudellisia säästöjä”, tiivistää Lovén.
Haavavastaanotto tarpeen
Krooniset haavat yleistyvät, koska diabeetikoita ja vanhuksia on aiempaa enemmän. Uusi ratkaisu pahenevaan ongelmaan olisi terveyskeskusten keskitetty haavavastaanotto.
Kroonisten haavojen vaikutus terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin on jo merkittävä, jopa 3–6 prosenttia. Se on verrattavissa syövän ja sydän- ja verisuonitautien hoitokuluihin.
”Kroonisten haavojen hoito on Suomessa huonosti organisoitu. Tämä heikentää potilaiden elämänlaatua ja nostaa tarpeettomasti terveydenhuollon kustannuksia”, toteaa LL, yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Kirsti Ahmajärvi.
Ahmajärvi esittää väitöstutkimuksessaan, kuinka keskitetty haavavastaanotto voi merkittävästi parantaa kroonisten haavojen hoitoa.
”Kroonisia haavoja voidaan diagnosoida aivan riittävän tarkasti terveyskeskuksissa, kunhan haavavastaanottoa johtavat yleislääkärit, jotka ovat erikoistuneet haavojen hoitoon”.
Ahmajärven mukaan haavadiagnoosin viivästyminen on yleinen ongelma.
”Jos diagnoosi saadaan neljän viikon sisällä, haavojen paranemisaika lyhenee huomattavasti. Varhaisella valtimohaavojen ja diabeettisten jalkahaavojen tunnistamisella voidaan myös välttää amputaatioita”, hän huomauttaa.
Perusterveydenhuollon keskitetty haavavastaanotto auttaisi potilaita saamaan nopeampaa ja parempaa hoitoa. Se parantaisi potilasturvallisuutta ja vähentäisi diagnostisia virheitä, jotka WHO on määritellyt merkittäväksi potilasturvallisuusasiaksi. Diagnostinen virhe on väärä tai viivästynyt diagnoosi, joka johtaa viivästyneeseen hoitoon ja potilaalle aiheutuvaan vahinkoon.
Ahmajärven esittämä uusi organisoimismalli auttaisi terveydenhuoltojärjestelmää säästämään kustannuksissa ja parantaisi haavapotilaiden elämänlaatua.
