Vakavalla palovammalla tarkoitetaan tilannetta, jossa vamma voi aiheuttaa potilaalle hidastunutta toipumista, pysyvää haittaa tai pahimmillaan kuoleman. Palovamman vakavuus määräytyy vamman syvyyden eli sen mukaan, miten syvälle ihoon vaurio ulottuu, sekä palovamman pinta-alan ja sijainnin perusteella.
Lääketieteen lisensiaatti Lotta Purolan väitöstutkimuksessa tarkastellaan palovammojen esiintyvyyttä, syitä ja hoitoa.
”Sekä palovammojen ehkäisyssä että hoidossa on saavutettu hyviä tuloksia viime vuosikymmeninä, Purola kertoo. Vaikka suurin osa vammoista on lieviä ja paranee kotikonstein tai perusterveydenhuollon tuella, vakavat palovammat vaativat edelleen kirurgista hoitoa ja pitkäkestoista kuntoutusta”, kertoo Purola.
Itsetuhoiset ja työperäiset palovammat erottuvat joukosta
Tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin kahta erityistä potilasryhmää: itsetuhoisia palovammoja ja työtapaturmaisia palovammoja.
Tahallisesti itsensä vahingoittamistarkoituksessa tehdyt palovammat muodostavat pienen mutta vakavan potilasryhmän. Nämä potilaat olivat nuorempia kuin muut palovammapotilaat, ja heidän hoitojaksonsa olivat keskimääräistä pidempiä. Useimmilla heistä oli aiempia psykiatrisia hoitokontakteja, ja kolmanneksella oli aiempaa itsetuhoista käyttäytymistä.
Lieviä palovammoja sattuu työpaikoilla varsin usein. Palovammaosaston aineiston perusteella vakavat työperäiset palovammat olivat harvinaisia, ja kaikkein vakavimmat vammat sattuivat teollisuus- ja sähköalan työtehtävissä. Käsivammat olivat yleisimpiä.
”Työtapaturmiin liittyy vahvasti menetetty työpanos ja ne koskettavat usein nuoria ihmisiä, joilla on pitkä työura edessään. Siksi vammojen tehokas hoito ja hyvä kuntoutus ovat erityisen tärkeitä”, Lotta Purola sanoo.
Hoidon keskittäminen parantaa tuloksia
Hoidon keskittämisasetuksen myötä 2010-luvulla Suomessa on keskitetty useiden sairauksien ja vammojen hoitoa yhä harvempiin keskuksiin. Vaikeiden palovammojen hoito on keskitetty vuodesta 2016 lähtien Helsingin yliopistollisen sairaalan, HUS:n, Kansalliseen palovammakeskukseen. Purolan tutkimus tarjoaa vertailutietoa ajalta ennen hoidon keskittämistä yhteen kansalliseen yksikköön.
Tutkimuksen perusteella hoidon keskittäminen ja ennaltaehkäisyn tehostuminen ovat parantaneet sekä hoidon laatua että potilaiden ennusteita.
”Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä palovammojen ehkäisemiseksi sekä kotona että työpaikoilla. Tulokset osoittavat, että nämä toimet todella toimivat”, toteaa Purola.
