Pohjoismaisen NORDCARE3-seurantatutkimuksen raportti “Hoivatyön muutossuunnat: Tutkimus suomalaisesta hoivatyöstä 2005–2025” julkistettiin 2.6.2026. Tutkimus tarkastelee suomalaisen vanhustyön kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana.
Vuosina 2005, 2015 ja 2025 alan työntekijöiden parissa toteutetut kyselytutkimuskierrokset ovat mahdollistaneet pitkittäisanalyysin hoivatyön työtehtävien, työolojen ja henkilöstön kokemusten muutoksista. Raportissa kotihoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa tarkastellaan erikseen.
Ikääntyneiden hoidon tarve on kasvanut. Muistisairaudet, liikkumisen avuntarve ja mielenterveysongelmat ovat yleistyneet hoivapalveluiden asiakaskunnassa, mikä on lisännyt työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä rasitusta. Työntekijät ovat myös entistä enemmän huolissaan asiakkaidensa hyvinvoinnista ja tarjoamansa hoivatyön laadusta.
Hoivatyö on entistä raskaampaa
Positiivisina kehityssuuntina raportissa kerrotaan työntekijöiden vakituisten työsuhteiden osuuden kasvaminen ja koulutustason nousu. Työn kuormittavuus on kuitenkin kasvanut voimakkaasti, mikä on johtanut kiireen ja työpaineen lisääntymiseen sekä kotihoidossa että ympärivuorokautisessa hoidossa.
Asiakasmääränsä liian suureksi kokevien työntekijöiden osuus on kasvanut sekä kotihoidossa että ympärivuorokautisessa hoidossa. Yhä useamman mielestä hallinnollisiin tehtäviin, kuten kirjaamiseen, kuluu liikaa työaikaa. Työntekijöiden sekä fyysiset että henkiset rasitusoireet kuten selkäkivut ja univaikeudet ovat lisääntyneet. Sairauspoissaolot sekä sairaana työskentely ovat myös yleistyneet.
Työn mielekkyys heikkenee erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa
Hoivatyön mielekkyys on vähentynyt. Kotihoidossakin hoivatyön mielekkyys on heikentynyt, mutta Suomessa kotihoidon työ kuitenkin koetaan edelleen hieman mielekkäämmäksi kuin muissa Pohjoismaissa. Ympärivuorokautisessa hoidossa tilanne on selvästi heikompi: vain hieman yli puolet pitää enää työtänsä mielekkäänä, mikä on selvästi Ruotsin ja Tanskan tasoa alempana.
Kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan päivittäiseen työhön on heikentynyt nopeasti: vuonna 2025 enää 18 prosenttia ympärivuorokautisen hoidon työntekijöistä ja ainoastaan 7 prosenttia kotihoidon työntekijöistä pystyi useimmiten vaikuttamaan työhönsä. Sekä kotihoidon että ympärivuorokautisen hoidon työntekijät kokevat myös aiempaa useammin riittämättömyyttä, koska he eivät koe pystyvänsä tarjoamaan asiakkailleen riittävää ja yksilöllistä hoivaa. Arvostus omaa työtä kohtaan koetaan alhaisena, erityisesti poliittisten päättäjien ja hallinnon puolelta. Myös lähiesimiesten tuki on jatkuvasti heikentynyt.
Alan pitovoima on romahtanut
Tutkijat pitävät erityisen huolestuttavana alan pitovoiman heikkenemistä. Työnsä lopettamista vakavasti harkitsevien työntekijöiden osuus on kahdenkymmenen vuoden seuranta-aikana lähes kolminkertaistunut. Vuonna 2025 59 prosenttia kotihoidon työntekijöistä ja 62 prosenttia ympärivuorokautisen hoidon työntekijöistä harkitsi vakavasti työnsä jättämistä.
Väkivalta, rasismi ja seksuaalinen häirintä yleistyneet
Työympäristön turvallisuus on heikentynyt selvästi. Väkivalta ja sen uhka ovat lisääntyneet ja näiden rinnalle on noussut seksuaalinen häirintä. Seksuaalista häirintää viikoittain kokevien osuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut kotihoidossa ja kolminkertaistunut ympärivuorokautisessa hoidossa. Silmiinpistävä kehityssuunta on raportin mukaan myös viimeisten 10 vuoden aikana tapahtunut asiakkaalta tai omaisilta kuullun rasistisen tai vihamielisen kommentoinnin lisääntyminen.
Vuoden 2025 aineisto osoittaa, että hoivatyön huono kierre on viimeisen kymmenen vuoden aikana entisestään syventynyt. Krögerin ja tutkijaryhmän mukaan jo vuosien 2005 ja 2015 välillä hoivatyössä oli useita kielteisiä kehityslinjoja eikä juuri mikään näistä asioista ole kohentunut sen jälkeen vaan ongelmat ovat entisestään vaikeutuneet.
”Hoivatyön olosuhteet ovat 20 vuoden ajan huonontumistaan huonontuneet. Kehityssuunta on käännettävä välittömästi, mikäli alalle halutaan jatkossa saada motivoitunutta ja pätevää henkilökuntaa”, kommentoi yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger tuloksia.
