Tutkimuksessa selvitettiin, miten reisi- ja pakaralihasten aktivointi pitkäaikaisen istumisen aikana vaikuttaa glukoosi- ja insuliinivasteisiin tyypin 2 diabetesta sairastavilla aikuisilla. Tutkimukseen osallistuvat tauottivat päätetyöskentelyä kolmen päivän ajan satunnaistetussa järjestyksessä joko seisomalla, polkemalla istuen työpöydän alla olevaa polkulaitetta ja tehden istumasta seisomaannousuja. Lisäksi mitattiin osallistujien normaalin päivittäisen elämän lihasaktiivisuutta.
Etureiden aktivointi auttaa istumatyössä
Tutkimuksen mukaan istumisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää tehokkaasti jopa istuma-asennossa, kunhan lihasaktivisuus tapahtuu riittävällä intensiteetillä.
Tutkimuksessa pitkäaikaisen istumisen keskeyttäminen dynaamisella lihastyöllä vähensi aterianjälkeisiä glukoosi- ja insuliinivasteita noin 22 prosenttia. Etureiden lihasten aktiivisuudella havaittiin olevan suurin vaikutus.
“Tulosta voidaan pitää merkittävänä, varsinkin kun se saavutettiin jo muutaman minuutin mittaisilla tauoilla ja kätevästi työpöydän ääressä istualtaan polkien tai istumasta seisomaannousuja tehden”, väitöskirjatutkija Suvi Lamberg sanoo.
Seisominen ei parantanut verensokeria
Tutkimus osoitti lisäksi, että pelkkä seisominen ei ole riittävän tehokas keino verensokerin parantamiseen, huolimatta samasta kokonaisaktiivisuuden määrästä.
“Lyhyet ja tehokkaat aktiivisuusjaksot – vain muutama minuutti kerrallaan – olivat vaikuttavampia kuin pitkäkestoinen, matalatehoinen aktiivisuus, kuten seisominen.”
Tulokset osoittivat myös, että reisi- ja pakaralihakset olivat aktiivisina arjessa vain noin kolme prosenttia maksimaalisesta kapasiteetista. Lisäksi yksilöiden välinen vaihtelu seisomisen ja kävelyn lihasaktiivisuudessa oli suurta. Tämä voi selittää sitä miksi seisomisen hyödyistä on saatu ristiriitaista näyttöä.
