Sirpa Koponen tutki, miten ikääntyvät sairaanhoitajat rakentavat työuriensa loppuvaihetta ja millaiset tekijät vaikuttavat heidän päätöksiinsä jatkaa työssä tai siirtyä eläkkeelle. Koponen tarkasteli ilmiötä yksilön, organisaation ja yhteiskunnan näkökulmista.
Työssä jatkamiseen vaikuttavat monet tekijät
Koposen tutkimuksen mukaan työssä jatkaminen ei riipu yhdestä tekijästä, vaan muodostuu työn merkityksellisyyden, työkyvyn, johtamisen ja työolojen yhteisvaikutuksesta. Monille hoitajille työn merkityksellisyys ja ammatillinen identiteetti motivoivat jatkamaan työssä, vaikka työkyky heikkenisi. Samalla hoitajat muokkaavat aktiivisesti työuraansa esimerkiksi keventämällä työaikoja tai siirtymällä osa-aikatyöhön.
”Johtamisella on keskeinen rooli. Oikeudenmukaisuus, joustavuus ja toimiva työyhteisö tukevat työssä pysymistä, kun taas kuormittavat muutokset voivat lisätä eläköitymisaikeita. Työuria muokkaavat myös yhteiskunnalliset rakenteet, kuten väestön ikääntyminen, eläkejärjestelmä ja koulutuspolut sekä läheisten hoivavastuut, jotka voivat vaikuttaa mahdollisuuksiin jatkaa työssä kokoaikaisesti”, sanoo Koponen.
Työssä jatkamista voidaan tukea joustavilla työjärjestelyillä ja työmotivaation vahvistamisella
Koposen tutkimus paljastaa, että ikääntyvien hoitajien työssä jatkamista voidaan tukea tunnistamalla heidän osaamisensa, tarjoamalla joustavia työjärjestelyjä ja mahdollistamalla työn muokkaaminen elämäntilanteen ja työkyvyn mukaan. Avoin vuoropuhelu työssä jaksamisesta sekä mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen myös uran loppuvaiheessa vahvistavat työmotivaatiota.
”Tutkimus osoittaa, että työurien pidentäminen ei ole pelkästään yksilön valinta tai organisaation varassa, vaan edellyttää yksilöllisten, organisatoristen ja yhteiskunnallisten tekijöiden yhteensovittamista”, toteaa Koponen.
