018 020HE526

18 HHy väy vä EElämälämä Sydän pysähtyi ilman varoitusta ” Sairastumiseni tapahtui kahdessa osassa. Kaikki alkoi siitä, kun syk – syllä vuonna 2024 juoksulenkkini eivät enää kulkeneet yhtä hyvin kuin aiemmin. Lisäksi sydämeni sykki epäsäännöllisesti”, kertoo 67-vuotias Arto Kurittu. Hän oli vuotta aiemmin jäänyt eläkkeelle Mikkelin kaupungin museovirkailijan toimes- ta ja muuttanut Espoon Tapiolaan. Elintavat ja kunto Kuritulla olivat mainiot, sillä hän oli 100- maratoonari ja rakasti juoksemista. 100+-kerhoon pääsevät sellaiset, jotka ovat juosseet vähintään sata maratoonia. ”Ensimmäisten oireiden takia hakeuduin lääkärin vastaanotolle ja siitä matka jatkui Jorvin sairaalaan. Kyseessä oli sydämen säh – köjärjestelmän vasemman puolen haarakat- kos. Tämä korjattiin johdinratatahdistimella eli DDDR-tahdistimella.” Tilanne tasaantui ja Kurittu pystyi jälleen kuntoilemaan lähes entiseen tapaan. Kevääl- lä vuonna 2025 hän kuitenkin tunsi juoksu- lenkkiensä aikana hieman heikkoutta. Tou- kokuussa se odottamaton tapahtui. ”Olin Helsingin Oulunkylässä sijaitsevas- sa kahvilassa, kun menin elottomaksi. Mi- nulle ei ole tuosta tilanteesta mitään muis- Hyväkuntoisen ja terveellisiä elämäntapoja noudattaneen miehen sydämen sähköjärjestelmä petti kesken kahvilakäynnin. Sydänpysähdyksestä seurasi kuitenkin uusi ja toisenlainen hyvä elämä. Teksti: Kati Wikström Kuvat: Arto Kuritun kotialbumi Sydänsairaus Kurittua kiinnostavat kulttuuri ja historialliset esineet jo työnsä puolesta. Mielenkiintoiset harrastukset ovat jatkuneet eläkkeelle jäännin ja sydänpysähdyksen jälkeenkin. HHy väy vä EElämälämä 19 → Arto Kurittu jäi eläkkeelle vuonna 2023 Mikkelin kaupungin museovirkailijan toimesta. Vanha miekka saa tässä kuvassa huolellisen paketoinnin. Kurittu oli sairaalassa kolme viikkoa sydänpysähdyksensä jälkeen. Siitä alkoi uudenlainen elämä. tikuvia enkä edes tiedä, kuinka elottomaksi menoni tapahtui.” Kyseessä oli nimenomaan sydänpysähdys, ei sydänkohtaus eikä sydäninfarkti. Sydämeen oli tullut kammiovärinä, ja se lopetti toimin- tansa. Toisin kuin sydäninfarkti tai sydänkoh- taus, sydänpysähdys ei anna yleensä mitään varoituksia. PALUU UUTEEN ELÄMÄÄN Tuntematon ihminen elvytti kahvilassa Ku- rittua ambulanssin saapumiseen saakka. Hoi- tohenkilöstö käytti defibrillaattoria kolme kertaa, ennen kuin hänen sydämensä käyn – nistyi uudelleen. ”Toivuin Meilahden teho-osastolla kolmen viikon ajan. Elvytyksessä minulta oli mennyt kolme kylkiluuta poikki ja ne olivat repineet keuhkoja, lisäksi olin saanut keuhkokuu- meen. Kumpaankin keuhkoon laitettiin las- kuputket. En muista kolmesta ensimmäises- tä vuokaudesta tuon taivaallista.” ”Tällä kertaa minulle asennettiin johdin – rata-rytmihäiriö-defibrillaattoritahdistin eli LBB-DDDR-ICD-tahdistin. Tilanne oli ollut erittäin vakava, mutta palasin tähän maail – maan.” Kotiinpaluu aiheutti hämmennystä eikä Kurittu oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt en – simmäiseksi. Kolmen viikon pitkän poissa- olon aikana hänen siskonsa ja kummityttönsä olivat onneksi käyneet katsastamassa asun- non, jottei siellä ollut esimerkiksi pilalle men- neitä elintarvikkeita. ”Muistaakseni ryhdyin tekemään heti arki- askareita. Köpöttelin pikkuhiljaa kauppaan, kävin kirjastossa sekä järjestelin koko asun – non ajan tasalle. Nämä puuhat auttoivat pää- semään kiinni normaaliin elämään.” ”Ryhdyin myös kaivelemaan netistä fak – tatietoa niin sydämestä, kammiovärinästä kuin tahdistimista. Jo pelkästään Maisan ra – porttien outojen lyhenteiden selvittely auttoi, sillä tutkimusten mukaan sairaalapotilailla ilmenee paljon tiedonjanoa omasta tapauk – sestaan.” LIIKUNTAA MATALALLA SYKKEELLÄ ”Sain elinikäisen lääkityksen ja ymmärsin, ettei paluuta entiseen elämään enää ollut. Mi- nulle korostettiin, ettei syke saa nousta liian korkeaksimuutoin uhkana olisi kammiovä- rinä liiallisen vauhdin takia”, summaa Kurittu. ”Vasta yhdeksän kuukauden kuluttua ta- pahtuneesta aloin hiljalleen sisäistää, ettei entisenlainen liikunta ole jatkossa enää mah- dollista.” ”Juoksemisesta luopuminen oli minulle to- della vaikeaa. Se oli ollut osa elämääni, päi- värytmiäni ja itsetuntoani. Lisäksi juoksemi- nen antoi minulle hyvää mieltä ja terveyttä.” Nyt Kurittu on kuitenkin liikkunut verrat- tain matalasykkeisesti. Kuntokin on kohentu- nut normaalin 67-vuotiaan tasolle. Liikunta sujuu pikkuhiljaa, joskaan se ei tuota saman- laista mielihyvää kuin aiemmin. ”Olen käynyt kuntosalilla tekemässä yllä – pitävää harjoitusta matalalla sykkeellä. Lisäk- 20 HHy väy vä EElämälämä Sydänpysähdys voi sattua kenelle tahansa Sydänpysähdyksen voi saada mihin tahan- sa ikäryhmään kuuluva henkilö, mutta riski kasvaa iän myötä. Suunnilleen puolelle po- tilaista sydämenpysähdys tulee kuin sala- mana kirkkaalta taivaalta. Suomessa noin 2 800 ihmistä vuodessa saa äkillisen, odottamattoman sydämen – pysähdyksen. Heistä noin 13,4 prosenttia jää henkiin (2011). Mahdollisuus jäädä henkiin sydänpysäh – dyksen jälkeen on huomattavasti suurempi, mikäli potilas saa heti hengen pelastavaa ensiapua. Siinä todetaan nopeasti sydä – menpysähdys, aloitetaan välittömästi pai- nelu-puhalluselvytys eli PPE ja yritetään käynnistää sydän mahdollisimman pian. PPE perustuu olennaisesti kahteen hoi – tomuotoon: rintakehän paineluun, jolla yl- läpidetään verenkiertoa sekä puhalluksiin, joilla ylläpidetään elimistön hapensaantia. Näin voidaan rajallisen ajan sisällä suojata elintärkeitä elimiä, kuten sydäntä ja aivoja, pysyviltä vaurioilta. PPE ei yleensä yksinään riitä käynnis – tämään sydäntä uudelleen. Useimmissa tapauksissa tarvitaan defibrillaattorin an – tamaa hoitoa, joka on tehokkain sydänpy- sähdyksen hoitokeino. Sydänpysähdyksen syy ei aina selviä, mutta usein syynä on veritulppa sydämes – sä. Sydän voi pysähtyä, kun yksi tai useam- pi sydämeen verta tuovista sepelvaltimois- ta tukkeutuu veritulpan vuoksi. Lähde: Sydänturva Arto Kuritulle maratoonit olivat elämäntapa sekä terveyden ja hyvinvoinnin lähteitä. si juoksulenkit ovat vaihtuneet kävelyksi tai höyrypääkävelyksi.” ”Toki edelleenkin haaveilen edes lyhyis – tä juoksulenkeistä. Noin viiden kilometrin lenkki onnistuu, mikäli kävelen välillä.” MIELEN HYVINVOINTIA HARRASTUKSILLA Arto Kurittu on tietoisesti pyrkinyt unoh- tamaan vuoden takaiset tapahtumat. Hän on hyväksynyt, ettei aiempaan ole paluuta. ”Elän nyt sen mukaisesti, jopa erittäin hyvää elämää. Mielestäni hyvä elämä ta – pahtuu tässä ja nyt. Siihen kuuluu itsestään huolehtiminen eli psyykkisen, sosiaalisen ja fyysinen hyvinvoinnin hoitaminen. Pikku – asioilla ei ole merkitystä eikä turhanpäiväi- nen valitus johda mihinkään.” ”Mielen hyvinvointi pysyy kunnossa har – rastuksilla ja mielekkäällä tekemisellä, unoh- tamatta sosiaalista puolta. Minulle harrastuk- set ovat hyvin tärkeitä.” Heraldikkona Kurittu harrastaa vaaku – noita, kunniamerkkejä ja muita vastaavia. Työ museovirkailijana johti kiinnostuksen kohteet arkkitehtuurin, kulttuurin ja muse – oiden pariin. Uutena harrastuksena on va- paaehtoistyö vanhusten palvelukeskukses- sa kirkolla ja Sydänliitossa. Hän toteaa, että joutuu melkeinpä joka päivä muistuttamaan itselleen, ettei riehui – si liikaa fyysisesti, henkisesti ja psyykkisesti. AITOA KIINNOSTUSTA JA VERTAISTUKEA Sydän- ja verisuonitautia sairastavien on Ku- ritun mukaan tärkeää pitää itsestään huolta. Oma tilanne on syytä hyväksyä ja elää sen mukaisesti, vaikka se vaatisi suuriakin muu- toksia. ”Painosta tulee huolehtia ja liikunnasta, samoin kuin terveellisestä syömisestä sekä lääkkeiden ottamisesta. Tupakka ja alkoholi eivät kuulu sydänsairaiden elämään.” Vertaistuesta saa merkittävää apua ja siihen Sydänliitto sekä sen yhdistykset tarjoavat paljon mahdollisuuksia, esimerkiksi luento – jen, keskustelutilaisuuksien ja teemailtojen muodoissa. ”Tapasin jo Jorvin sairaalassa Sydänliiton vertaistukihenkilön. Tapaaminen oli mer – kittävä ja tuli henkisesti erittäin tarpeeseen. Sairaalassa hoidetaan loistavasti itse sairaut- ta, mutta siellä harvemmin on aikaa kysel- lä potilaan henkistä vointia tai kuulumisia, tähän vertaistuki auttaa.” Kurittu kouluttautui itsekin vertaistuki – henkilöksi ja on käynyt muutamia kertoja Jorvin S7- osastolla juttelemassa sydänsai – raiden kanssa. Lisäksi hän vierailee kerran kuukaudessa Helsingin Kampissa tahdistin – tapaamisissa. ”Minulla ei ole perhettä, mutta sisareni on ollut tärkeä huolehtija tässä tilanteessa. Har- rastuksieni kautta olen myös saanut paljon myötätuntoa ja tukea.” ”Monesti jo ihan ilo tapaamisista ja terve – tulotoivotukset auttavat. Kukaan ei ole vähä- tellyt tapaustani, muttei liioitellutkaan. Rea- listiset keskustelut aiheesta ja ylipäätään aito kiinnostus ovat lämmittäneet mieltäni.” HHEE