Siilinjärveläinen Tuija Järvinen, 64, oli nuorena missi ja malli. Tänä syksynä hän päätti osallistua Miss Senior Finland -kauneuskilpailuun.
”Sijoittuminen tiukassa kisassa toiseksi perintöprinsessaksi ikäänkuin sulki ympyrän”, hymyilee Tuija.
Ensimmäisen kerran hän joutui näkemään vaivaa painonsa kanssa osallistuessaan Miss Suomi -kilpailuun vuonna 1984.
”Kilpailussa piti olla hyvin hoikka. Painoin ennen niitä noin 70 kiloa ja minun piti laihduttaa finaaliin nopeaan tahtiin 13 kiloa.
”Kolmekymppisenä sain kaksi tytärtä. Raskausaikoina en tosin lihonut kuin 2-3 kiloa.”
”Elämässä tuli vastaan avioero ja muita menetyksiä, ja totesin olevani tunnesyöjä. Söin mielihyvän kaipuussa kaikkea mahdollisimman hyvää.”
”Kun tyttäret muuttivat pois kotoa, he veivät mukaan minun vartalopeilini. Se oli suuri virhe.”
Kilot saivat kyytiä
Totuus valkeni Tuijalle, kun hän muutti 12 vuotta sitten uuteen asuntoon Kuopioon.
”Yhden huoneen seinä oli pelkkää peiliä. Kun menin peilin ääreen, havahduin todellisuuteen. Miten olen päästänyt itseni tällaiseen kuntoon? En ollut katsonut vartaloani peilistä varmaan kymmeneen vuoteen.”
”Suutuin ja totesin, etten voi elää itseni kanssa. Menin saman tien kuntosalille jäsenyyttä hakemaan ja palkkasin itselleni personal trainerin. Alkoi kova työ.”
”Häpesin itseäni niin paljon, että menin tyhjälle salille aina aamuvarhaisella. Sain kovat ohjelmat ja tein niitä hiki päässä vaikka välillä tuntui, etten millään jaksa. Ylipainoa oli kertynyt reippaasti, 25-30 kiloa.”
”Aloin laihtua nopeasti, kun pääsin eroon kroppaan kertyneestä nesteestä. Tulokset alkoivat näkyä myös peilissä ja aloin olla tyytyväisempi. Uskalsin pukea isojen peittävien telttojen sijaan päälleni vaatteita, jotka paljastivat vartoloakin. Oli hyvin vapauttavaa, kun minulle alkoivat sopia pienemmät vaatteet. Pahimmillaan olin kokoa 48, nyt vaatteen mallista riippuen 40-44. Vyötäröltä katosi 30 senttiä.”
”Olisin voinut sairastua vakavasti esimerkiksi diabetekseen, mutta peilit pelastivat minut. Onnistumisen tunne oli vahva. Minä pystyin tähän.”
Tuija on myös oppinut elämään tunnesyöjänä.
”Olen suorittanut psykologian kursseja ja aikuiskasvatustieteen opintoja avoimessa yliopistossa Joensuussa. Olen myös opiskellut tunneasioita, miten käsitellä tunteita tiukan paikan tullen.”
Pääateria illalla
Ankaran liikunnan lisäksi Tuija muutti laihduttaessaan merkittävästi sitä, mitä söi.
”Personal trainer teki minulle ruokavalion, jota noudatin. Aamulla söin rahkaa ja marjoja, ja kahvin kanssa pari palaa näkkileipää, päälle leikkeitä ja mahdollisimman paljon kasviksia, salaattia, kurkkua ja tomaattia.”
”Ateriaksi hän ehdotti esimerkiksi broilerinlihaa ja salaattia. Riisiä, pastaa ja perunaa ei paljon lautasella näkynyt.”
”Halusin laihtua enemmän ja muokkasin ruokavaliota tiukemmaksi. Nykyään syön aamulla hyvin, munakkaan ja rahkaa tai jogurttia marjojen tai hedelmän esimerkiksi omenalohkojen kera. Juon yhden kupin kahvia.
”Päivällä syön hyvänkokoisen salaatin, jossa on esimerkiksi tonnikalaa tai broileria. Kevyen lounaan jälkeen jaksan tehdä asioita, kun vatsa ei täyty liikaa.”
”Syön kunnon pääruuan illemmalla noin kello 18 aikaan. Tärkeä osuus laihtumisessa on sillä, että pienensin ruokalautasta. Syön jälkiruokalautasesta esimerkiksi broileria, kalaa tai kalkkunaa sekä kasviksia. Salaattia teen joskus erikseen toiselle lautaselle, koska se ei lihota ja on terveellistä.”
”Mahalaukkuni on pienentynyt, joten tämä täyttää vatsani hyvin. Jos numero 5 kuvaa täyttä vatsaa, niin painonhallinnassa olisi tärkeää syödä niin, että olo sopivasti kylläinen, jota kuvaa numero 3. Tämän neuvon sain personal traineriltani. Minulle tämä ruokailurytmi sopii ja paino on pysynyt toivotuissa lukemissa.”
”Koronan aikana tosin lihoin jonkin verran. Se oli kaikin tavoin pahaa aikaa. Olen erityisherkkä ja vapaa taiteilijatyyppi, jolle ei sopinut, että elämä ja kulkeminen oli niin rajattua. Masennuin jonkin verran.”
”Ryhdyinkin korona-aikana maalaamaan enkeleitä, satukeijuja ja maisemia. Lahjoitin tekemiäni tauluja lahjaksi lapsille ja vanhuksille. Perustin Kuopioon myös korona-apuryhmän, jossa oli Facebookissa yli tuhat jäsentä. Keräsimme ruokaa ihmisille, joilla oli hätä.”
”Kun koronasta päästiin, aloin taas aktiivisesti hoitaa itseäni.”
”En missään tapauksessa halua ylikorostaa laihuuden merkitystä tai väittää, että hoikkuus toisi elämään suurinta onnea, siitä ei ole kyse. Minun missi- ja mallitaustani vaikuttaa kuitenkin vahvana takaraivossani, varmasti enemmän kuin monella muulla.”
Syödään vain nälkään
Julkisuudessa puhutaan paljon kehon tuntemisesta ja itsensä kuuntelemisesta.
”Minäkin aloin kuunnella itseäni ja tarkkailla kehon toimintoja. Rupesin pitämään silmällä erityisesti sitä, milloin minulla on oikeasti nälkä. Vai onko jano? Aloin syödä vain nälkään, ja kun näläntunne on ohi, lopetan syömisen.
”Monesti sekoitamme janon tunteen nälkään. Pitäisi muistaa juoda tarpeeksi.”
”Me tunnesyöjät syömme myös muihin tarpeisiin kuin nälkään. Usein hyvin ylipainoisten ihmisten historiasta löytyy käsittelemätön lapsuuden trauma, josta seuraa pahaa oloa ja ahdistusta.”
Joka päivä olisi tärkeää päästä myös liikkumaan.
”Satsaan ulkoliikuntaan, kävelen ja välillä otan juoksupyrähdyksiä. Kotona nostelen painoja ja rauhallisesti venytellen jumppaan.”
”Näillä vuosilla ei enää kannata kovasti rehkiä, enkä uskallakaan, kun lehdistä saa lukea, kuinka nuoriakin ihmisiä kuolee sydänkohtaukseen.”
”Luonto on pitänyt mielenterveyteni tasapainossa. Tykkään kävellä metsässä ja olla järven rannalla, sieltä löytyy rauha. Nyt asun rivitalossa ihan luonnon ja mielenrauhan keskellä. Kotoa pääsee suoraan metsään. Kuopio on hyvin lähellä, eli kaupunkiinkin pääsee, kun tulee tarve.”
Savolaisten keskellä
Savolaiset ovat Tuijan kokemuksen mukaan vähän omanlaistaan rotua.
”Kun tänne muutin, ajattelin, että voi hyvä ihme, en ymmärrä, mitä täällä puhutaan. Menin ensimmäisen kerran ulos, ja eräs mies haki minua tanssimaan. Kappaleen päätyttyä hän katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi, että ”oot sinä kyllä aika haaskan näköinen nainen”. Totesin, että tämä tanssi oli sitten tässä ja kävelin pois. Vasta myöhemmin ymmärsin, että kyseessä olikin kehu”, nauraa Tuija.
Moniosaaja Tuija on tehnyt elämänsä aikana monenlaisia töitä ja harrastusten lista on pitkä.
”Viimeksi olen tuottanut toistakymmentä erilaista tapahtumaa Kuopion seudulle ja niitä töitä jatkan. Nuorempana toimin kiinteistönvälittäjänä. Olen opiskellut kasvatustieteitä ja tehnyt keikkaa varhaiskasvatuksessa päiväkodeissa.”
”Olen opiskellut laulua kuuden vuoden ajan ja esiintynyt duona. Jos juonto- tai laulukeikkaa tulee, teen niitä edelleen. Ompelen myös vaatteita ja maalaan.
Tuija toteaa päättäneensä elää jalat maassa, tässä hetkessä.
”Olen kokemusten myötä alkanut ajatella, että elämä on tässä ja nyt, eikä huomisesta tiedä. Nyt pitää tehdä kaikki se mihin pystyy, koska myöhempää aikaa ei välttämättä tule.”
”Olen elämässäni joutunut tiukkoihin tilanteisiin, ja olen onneksi onnistunut myös auttamaan. Olen opiskellut hengenpelastusta omatoimisesti. Ehkä tarkoitukseni on auttaa ihmisiä tässä elämässä.”
Tuija Järvinen
Syntynyt Laukaassa 24.11.1961
Asuu Siilinjärvellä rivitalossa
Perhe kaksi aikuista tytärtä ja kaksi lastenlasta
Kihlattuna avoliitossa
Koulutus: ylioppilasmerkonomi (markkinointi), liiketalouden tradenomi, LKV kiinteistönvälittäjä, kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen perusopinnot Itä-Suomen avoimesta yliopistosta
Ammatti: tapahtumien tuottaja
Harrastukset: maalaaminen, karaoke, ompeleminen, ulkoilu, kotijumppa, yhdistystoiminta ja politiikka: on ollut mukana kunnallispolitiikassa asuessaan Iisalmessa, kaksi kertaa eduskuntavaaliehdokkaana ja kerran eurovaaliehdokkaana.
Poikatyttö kauneuskisaan
”Olin poikatyttö ja sunnuntaisin päälle puettu nätti mekko oli usein riekaleina metsäleikkien jälkeen. En koskaan ajatellut, että minusta tulisi missi.”
”Kaverini ilmoitti minut salaa Konneveden varuskunnan juhannustyttökilpailuun. Tulimme juhliin suoraan uimareissulta hiukset märkinä. Lavalle alettiin pyytää tyttöjä, kauniita, meikattuja ja laitettuja. Yhtäkkiä sanottiin minunkin nimeni. Sanoin, etten varmana lähde ja suunnittelin karkuun lähtöä. Kaverini sanoi lähistöllä olleille kahdelle raavaalle miehelle, että heittäkää tyttö lavalle. Siellä minä sitten olin jonon jatkona kymmenen tytön joukossa. Yleisö valitsi huutoäänestyksellä voittajaksi minut, ”uitetun koiran”, varmasti säälistä”, nauraa Tuija.
Voitosta kirjoitettiin paikallislehteen, ja Jyväskylä Mannekiinit ry otti yhteyttä ja pyysi Tuijaa mukaan.
”Kävin mannekiini- ja mallikurssit. Aloin pikkuhiljaa uskoa itseeni, ehkä minussa on jotakin, vaikka pidinkin itseäni enemmän rumana ankanpoikasena kolmen kauniin siskoni rinnalla. Mutta siitä se sitten lähti.”
”Yhdistys ilmoitti minut omaan Miss Jyväskylä -kilpailuunsa. Olin toinen, samoilla pisteillä voittajan kanssa. Aloin saada pyyntöjä osallistua kilpailuihin ja pikku hiljaa kilpailut suurenivat ja siirtyivät valtakunnalliselle tasolle. Olin toinen perintöprinsessa Miss Beauty- kilpailussa ja Apu -lehden Aputyttö -kilpailun voitin. Kisa oli Miss Suomi-kilpailun karsintakilpailu ja sitä kautta tieni vei, silloisen missimamman Mirjam Tiesmaan siipien suojassa vuoden 1984 Miss Suomi- kilpailuun. Kilpailu voitti Anna-Liisa Tilus ja minä olin missituomariston jäsenen kertoman mukaan viiden kauneimman joukossa.”
Miss Suomi -kisan finaalipaikka toi nuorelle Tuijalle lisää mallin- ja mannekiinin töitä, joita hän oli tehnyt lukioikäisestä lähtien ja jatkoi reilut viisi vuotta Miss Suomi -kisojen jälkeen.
Tänä syksynä Tuija päätti osallistua Miss Senior Finland-kisaan ja sijoittui toiseksi perintöprinsessaksi.
”Olemme harkinneet kisan kärkikolmikon kanssa lähtöä ensi vuoden Miss Senior World -kisaan Yhdysvaltoihin. Se olisi varmasti ainutlaatuinen kokemus meille kaikille, hymyilee Tuija.
