Emäntä vastasi: ”No siihen rojektiin”, kun häneltä tiedusteltiin, mihin sairauteen puoliso oli menehtynyt. Hän tarkoitti infarktia, mutta Pohjois-Karjalan takamailla vierasperäiset sanat eivät 70-luvulla olleet kovin tuttuja.
Suomi oli tuolloin maailman kärkisijalla työikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Siksi oli käynnistetty Pohjois-Karjala-projekti. Eräs Pekka Puska – innokas nuori lääkäri – kulki pitkin pikkukyliä kertomassa, miten pitäisi elää, etteivät emännät enää jäisi leskiksi nuorina.
Puska oli valittu projektin vetäjäksi siitä huolimatta, että hän oli vastavalmistunut, vielä kokematon lääkäri. Hänellä oli lääkärikoulutuksen lisäksi myös valtiotieteiden maisterin tutkinto.
”Ei sinua siksi valittukaan, että olisit ollut niin hyvä, vaan siksi, että olit nuori,” naureskeli Puskaa tehtävään pyytänyt professori Matti Karvonen myöhemmin. Karvonen oli ymmärtänyt heti alkuun, että tehtävästä tulisi vuosien, jopa vuosikymmenien mittainen, joten siihen ei kannattanut rekrytoida vanhoja lääkäreitä.
Ja loppu onkin historiaa. Pohjois-Karjala projekti oli kansallinen menestys, joka noteerattiin myös ulkomailla. Sydänkuolemat vähenivät valistustyön tuloksena vuosikymmenien kuluessa merkittävästi.
Vaasalaislähtöinen Puska muutti projektin myötä Joensuuhun. Hänestä tuli suomalaisen lääketieteen vaikuttaja, Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja ja THL:n johtaja. Hän on toiminut myös WHO:n johtajistossa Genevessä ja kansanedustajana keskustan riveissä.
Professori Puska jäi eläkkeelle toistakymmentä vuotta sitten. Hän on nyt 79-vuotias, mutta työ terveysalan asiantuntijatehtävissä jatkuu.
Ennaltaehkäisyä väestötasolla
Kansainväliset tutkimukset olivat osoittaneet, että keskeisiä syitä sydäntauteihin ovat korkea kolesteroli, korkea verenpaine ja tupakointi. Niinpä ne otettiin Pohjois-Karjala-projektin pääkohteiksi.
Suolan lisäksi voi ja punainen maito saivat kyytiä, mikä tuolloin oli ennenkuulumatonta.
”Koska kolesteroli riippuu ruokavaliosta, ja verenpaineessakin suolan osuus on hyvin keskeinen, otimme työmme pääasioiksi ravinnon ja tupakan”, kertoo Puska.
”Totta kai on tärkeää, että potilaat hoidetaan, mutta siitä ei kansanterveys kauheasti parane. Tajusimme, että jos halutaan vähentää sydäntauteja, ennaltaehkäisy väestötasolla on ylivoimaisesti tärkeintä. Valitsimme keinon, joka silloin oli hyvin outo, eli yhteisötason ehkäisyn. Piti päästä vaikuttamaan väestön elintapoihin yleensä.”
Niinpä Puska kumppaneineen kulki pitkin maita ja mantuja, kiersi pikkukyliä, puhui yleisötilaisuuksissa, haki yhteistyökumppaneita kunnista, yhdistyksistä ja yrityksistä, esiintyi tv- ja radio-ohjelmissa, painatti lehtisiä ja julisteita, kävi kouluilla.
Vuonna 1978 järjestettiin ensimmäinen televisiossa toteutettu Irti tupakasta -kurssi, joita tehtiin vuoteen 1989 asti, yhteensä noin 70 lähetystä. Moni muistaa Puskan ja toisen lääkärin, Kaj Koskelan vetämän televisio-ohjelman. Siinä valittu joukko miehiä ja naisia kertoi, miten edellinen viikko oli sujunut ja montako tupakkaa meni. Ihmiset olivat studiossa kasvoineen omissa lokeroissaan, kuten visailuohjelmissa myöhemmin. Ohjelmalla oli suuret katsojaluvut, ja tupakoinnin lopettaneiden määrä oli huomattava.
Etsittiin kaikki mahdolliset keinot saada sanoma perille.
”Jos halutaan tuloksia, pitää tehdä oikeita asioita, ja niitä on tehtävä riittävästi. Tarvitaan useiden eri tahojen yhteistyötä, ja lisäksi pitää olla johtajuutta. Komiteat eivät kykene tätä tekemään.”
Vastustustakin kohdattiin
Projektin alkaessa oli tavallista, että Itä-Suomessa nuoria ja keski-ikäisiä miehiä kuoli seisovilta jaloiltaan. Tupakointi oli yleistä, alkoholinkäyttö runsasta, ruokavaliossa paljon suolaa ja kovaa rasvaa. Koulutustaso oli alhainen, työ yleensä raskasta ja fyysistä, mutta myös työttömyyttä oli paljon. Työmaata siis riitti.
Projekti kohtasi myös vastustusta. Isäntämiehet koululautakunnissa eivät innostuneet, kun kouluissa tarjottiin punaisen maidon sijasta kevytmaitoa ja vähennettiin voin käyttöä.
Kiteellä huolestuneet vanhemmat valittivat yleisönosastolla, että lapsille jää koulussa nälkä. Koulutoimenjohtaja vastasi, että huolestuneiden sopii tulla koululle syömään, ja jos jää nälkä, niin hän tarjoaa pihvit paikallisessa kievarissa. Syöjiä ei kuitenkaan ilmaantunut sen enempää koululle kuin kievariinkaan.
”Kouluissa tehdyllä työllä oli suuri merkitys siksi, että koulujen kautta tietoa siirtyi myös koteihin.”
Outokummussa vanha kaivostohtori kehotti kaivostyötä tekeviä miehiä tupakoimaan, koska kaivoksessa oli saastunut ilma, ja ”tupakka panee yskittämään ja keuhkot puhdistuvat!”
”Vaikka tupakka nimenomaan heikentää keuhkojen vastustuskykyä”, Puska hymähtää.
Tupakoinnin vähentämiseksi tehtiin paljon töitä. Aiemmin tupakoitiin lähes joka paikassa, mutta nyt ei enää juuri missään sisätiloissa.
Puska haluaisikin nostaa nikotiinituotteiden ostamisen ikärajan 20 vuoteen, koska tupakointi aloitetaan yleensä nuoruudessa. Jos sitä ei ole aloitettu 20 ikävuoteen mennessä, niin ei ehkä aloitetakaan.
”Tupakkapolitiikkaan suhtaudutaan myönteisesti, koska tupakka on niin yksiselitteisesti haitallinen. Alkoholista sen sijaan on valtava riitely. Siihen liittyy kansainvälisesti vahvasti myös maatalouspolitiikka.”
”Alkoholin suhteen elinkeinoelämä painaa voimakkaasti päälle. Eikä pelkästään alkoholiteollisuus, vaan kauppa, joka haluaa myyntiin vahvempaa alkoholia, nikotiinipusseja ja lääkkeitä.”
Hyvä kehitys hidastunut
Sydäntautien osuus oli 70-luvulla yli puolet kuolleisuudesta. Nyt se on paljon pienentynyt. Mutta vielä tärkeämpää on, että sydäntaudit ovat siirtyneet vanhempiin ikäryhmiin.
”Korkea ikä ei sinänsä ole riskitekijä, mutta mitä pidempään elää, sitä kauemmin erilaiset riskitekijät ehtivät vaikuttaa. Mutta viime vuosina kokonaiskuolleisuus sydäntauteihin on vähentynyt yli 30 prosenttia kaikki ikäryhmät huomioon ottaen.”
Elinikä on tässä ajassa kasvanut miesten silloisesta alle 65 vuodesta lähes 80 vuoteen.
”Tämän päivän 75-vuotias on toimintakyvyltään samanlainen kuin 65-vuotias parikymmentä vuotta sitten.”
Kun miesten sydänterveys on parantunut, on samalla käynyt niin, että miesten ja naisten välinen ero sydänkuolleisuudessa on pienentynyt.
”Naisilla on silti edelleen pienempi riski. Naisilla on ennen vaihdevuosia hormonaalinen suoja, ja kun elinikä kasvaa, tätä suojaa jossain määrin menetetään. Toinen syy on se, että kun miesten sydänkuolleisuus on niin tavattoman paljon pienentynyt, ero on samalla tasaantunut.”
Mutta entä nyt? Onko suomalaisten sydänterveyden eteen tehty kaikki, mikä on tehtävissä?
”Sydänterveys on huikeasti parantunut, mutta kyllä se voisi olla vielä parempi”, Puska vastaa.
Osalla väestöä on yhä liian korkea kolesterolitaso ja verenpaine.
”Sydänterveyden hyvä kehitys on jatkunut viime vuosiin asti, ja lasku kyllä jatkuu – mutta hidastuu. Maailma on näiden vuosikymmenien aikana muuttunut, ja nyt meillä on uusi kansansairaus, lihavuus. Lihavuudesta on tullut keskeinen riskitekijä, joka altistaa sydänongelmiin ja moniin sairauksiin.”
Epäterveellisiä tuotteita valtavasti
Suomessa on ylipainoisia lapsia kolme kertaa ja aikuisia kaksi kertaa enemmän kuin 40 vuotta sitten. Normaalipainoisia suomalaisia on jo vähemmän kuin ylipainoisia. Ylipainoisista yli miljoonalla liikapainoa on vähintään 15 kiloa.
Pääsyy suomalaisten lihomiseen ja maailman lihavuusepidemiaan viimeisten vuosikymmenien aikana on ruokatarjonnan ja sen mukana houkuttavien, epäterveellisten tuotteiden valtava runsastuminen.
Kaupallisuuden rooli ravintovalinnoissa on nykypäivänä hyvin suuri sekä hyvässä että pahassa.
”Hyvää on se, että on paljon uusia terveystuotteita, ja monien vanhojen koostumusta on muutettu terveellisempään suuntaan.”
Mutta tarjolla olevien epäterveellisten ja lihottavien makeiden ja suolaisten tuotteiden määrä on valtava: karkkeja, suklaata, perunalastuja ja juustonaksuja, keksejä ja muita makeita leivonnaisia, sokeripitoisia juomia, oluita ja pikaruokaa. Kaikkien näiden kohdalla suuret annos- ja pakkauskoot ovat entisestään lisänneet liiallisten kaloreiden saantia.
”Lehdet ovat täynnä laihdutusohjeita ja netti laihdutuskursseja, mutta ne eivät ole ratkaisseet väestötason ongelmaa, vaikka voivat joitakin auttaa. Tämäkin ongelma pitää saada hoidetuksi yhteisötasolla.”
Puskan mukaan tarvitaan ravitsemuspoliittista vaikuttamista esimerkiksi teollisuuteen ja kauppaan, tuotekoostumuksiin sekä lapsiin ja nuoriin suuntautuvaan markkinointiin.
”Tätä pyrimme tekemään Terve paino -yhdistyksessä, jota hoidamme professori Pertti Mustajoen kanssa.”
Myös WHO:n asiantuntijat ovat todenneet, että tärkein yksittäinen kansanterveydellinen asia on ravinto. Perinteinen kotiruoka on edelleen hyvä vaihtoehto, mutta nykyisin kaikilla ei ole aikaa tai halua tehdä ruokaa kotona.
”Yhä enemmän ostetaan valmista ruokaa. Totta kai se voi olla ihan hyvääkin – eikä siitä pidä ketään syyllistää – mutta pitää olla tarkka ja katsoa tuoteselosteista ravintokoostumus ja lisäaineet.”
”Olisi myös hyvä suosia mahdollisimman paljon lähiruokaa ja kotimaista ruokaa ylipäätään.”
Kokonaisuus ratkaisee
”Lihavuuteen liittyy se väärinkäsitys, että se ratkeaa liikunnalla. Liikuntahan on todella tärkeää terveydelle, mutta laihtuminen liikunnalla on todella vaikeaa. Aika paljon saa juosta yhden viinerin edestä”, toteaa Puska.
Fyysisen aktiivisuuden vähäisyys on kuitenkin huolestuttavaa.
”Vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt, mutta monet työtehtävät ovat nykyisin tietokonetyötä tai muuten sellaista, että liikkumista tulee vähän.”
Toisaalta on muistettava, että Pohjois-Karjalan metsureilla oli maailman suurin sydänkuolleisuus sekä korkein veren kolesterolitaso ja verenpainetaso, vaikka he liikkuivat työssään paljon, eikä heillä ollut ylipainoakaan.
”Teimme Pohjois-Karjala-projektin aikaan nuoruuden innolla valtavan työn, jonka suuruusluokkaa monet eivät tänä päivänä tajua. Muutos on ollut valtava, ja se tietysti kertoo siitä, että ne keinot, joita otimme silloin käyttöön, olivat oikeita.”
Puska pyrkii elämään kuten opettaa. Hän liikkuu, syö terveellistä ruokaa, välttää kovaa rasvaa ja liikaa sokeria.
”Aina kysytään, onko minulla paheita. Siinä kohtaa kerron, että syön mielelläni pullan iltapäiväkahvin kanssa. Mutta kun pullan leipoo kasvisöljyllä, eikä käytä liikaa sokeria, ei se kovin epäterveellinen tuote ole.”
”Kaikissa terveysvalinnoissa pitää muistaa, että kokonaisuus ratkaisee, eivät yksittäiset asiat tai tuotteet. Ei pidä eikä tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. On olemassa hyvä vanha sanonta: Tärkeää ei ole se, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan se, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä.”
Kuka?
Nimi: Pekka Matti Jaakko Puska
Syntynyt: 18.12.1945 Vaasassa
Kotipaikka: Helsinki, vapaa-ajan asunto Joensuussa
Koulutus: valtiotieteiden maisteri, lääketieteen ja kirurgian tohtori
Ura: Pohjois-Karjala-projektin johtaja, Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksenTHL:n johtaja, WHO:n johto- ja asiantuntijatehtäviä. Helsingin ja Kuopion yliopistojen dosentti.
Politiikka: Toiminut kahteen otteeseen kansanedustajana (keskusta) sekä kaupunginvaltuutettuna Joensuussa.
Perhe: puoliso ja kaksi lasta
