Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella tutkitaan uusia keinoja pohjoissavolaisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemiseen hyvinvointialueen ja yliopiston yhteisessä mielen hyvinvoinnin PREWELL-hankkeessa.
Sote-uudistuksen myötä tarve ymmärtää väestön hyvinvointia pintaa syvemmältä on kasvanut. Pelkkä sairauksien tilastointi ei enää riitä, vaan tarvitaan tietoa ihmisten kokemasta elämänlaadusta ja todellisista toimintamahdollisuuksista. Juuri tähän tarpeeseen väitöskirjatutkija Tiina Ahonen ja projektitutkija Hanna Rekola pyrkivät vastaamaan yhdistelemällä sosiaalityön, hyvinvointitutkimuksen ja digitaalisen hyvinvoinnin edistämisen näkökulmia.
”Monitieteisen konsortiomme tavoitteena on lisätä ymmärrystä mielen hyvinvoinnin taustalla vaikuttavista mekanismeista ja löytää keinoja tunnistaa ihmisiä, joilla on korkea riski mielenterveysongelmiin. Keskitymme tutkimuksessa erityisesti toimintamahdollisuuksien vahvistamiseen sekä siihen, miten digitaalisia työkaluja voidaan hyödyntää tässä”, Rekola kertoo.
“Mielenterveyden kannalta haavoittuvat ryhmät voivat hyötyä toimintamahdollisuuksien tukemisesta. Toimintamahdollisuuksilla tarkoitetaan ihmisten todellisia mahdollisuuksia hyvään elämään sekä terveytensä ja hyvinvointinsa ylläpitämiseen ja edistämiseen”, Ahonen lisää.
”Pohdimmekin erityisesti sitä, miten digitaalisen intervention avulla voidaan tukea ihmisten toimintamahdollisuuksia, valinnanvapautta ja vaihtoehtoja hyvinvointia muovaavissa arjen valinnoissa”.
Digitaalinen hyvinvointi: Kuka hyötyy sovelluksista?
Rekola on tutkinut digitaalisten interventioiden eli tarkemmin mobiilisovellusten soveltuvuutta ja vaikuttavuutta elintapojen ja mielen hyvinvoinnin tukemiseen.
“Alustavien tulosten mukaan hankkeessa tutkimamme BitHabit-hyvinvointisovelluksen käytöllä voi olla myönteisiä vaikutuksia mielen hyvinvointiin. Se on lupaavaa, koska digitaalinen terveyden edistäminen on potentiaalisesti kustannustehokasta ja digitaalisia työkaluja voitaisiin hyödyntää myös intensiivisempää tukea tarvitsevien asukkaiden seulomisessa”, Rekola arvioi.
Rekolan tutkimuksessa korostuu, että hyvinvointisovellusten dataa tulisi hyödyntää paremmin sote-ammattilaisten työn tukena, jotta riskiryhmät tunnistettaisiin ajoissa, mutta ei siten, että samaa lääkettä tarjotaan kaikille.
“Tuloksemme kertovat, että digitaalinen hyvinvoinnin edistäminen ei välttämättä sovi kaikille. Tarvitsemme lisää tietoa siitä, millaisille käyttäjille sovellukset ovat hyödyllisiä ja toisaalta, miten sovelluksia voisi kehittää niin, että ne palvelisivat laajempia käyttäjäryhmiä”, Rekola sanoo.
Ahosen tutkimus puolestaan avaa sosiaalityön ja yhteiskuntapolitiikan näkökulmaa hyvinvoinnin edistämiseen. Hän on soveltanut työssään toimintamahdollisuuksien teoriaa, joka ei mittaa hyvinvointia vain bruttokansantuotteella tai terveysindekseillä vaan tarkastelee sitä, mitä ihmiset tosiasiallisesti pystyvät tekemään ja miten olemaan elämässään.
Ahosen ja Rekolan yhteisissä politiikkasuosituksissa on nostettu esiin huoli haavoittuvista ryhmistä Pohjois-Savossa. Tutkimusten mukaan eriarvoisuus kasautuu eli esimerkiksi työttömillä on merkittävästi heikommat toimintamahdollisuudet kuin muulla väestöllä. Ahonen peräänkuuluttaakin enemmän resursseja rakenteelliseen sosiaalityöhön.
Tutkijoiden työ jatkuu PREWELL-hankkeessa, jossa tutkitaan toimintamahdollisuuksien, terveyskäyttäytymisen ja mielen hyvinvoinnin yhteyksiä ja hyödynnetään digitaalisia interventioita, pelillistämistä ja tekoälyä mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Tavoitteena on kehittää entistä yksilölähtöisempiä tapoja tukea mielen hyvinvointia aikuisilla, joilla on kohonnut riski kohdata mielenterveyden haasteita.
