Fyysinen aktiivisuus on keskeinen tekijä lihavuuden ja sen aiheuttamien kroonisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Samalla kuitenkin ihmiset maailmanlaajuisesti liikkuvat yhä vähemmän. Ylipainoisilla motivaation puute on tunnistettu keskeiseksi liikkumisen esteeksi, mutta aiheesta on vielä vähän tutkimustietoa.
Liikunnan aikaiset tunteet eroavat painoryhmien välillä
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksessa tarkasteltiin, miten liikunnan aikaiset tunnekokemukset ja liikuntamotivaatio eroavat painoindeksin mukaan ja miten ne selittävät liikuntakäyttäytymistä. Tutkijat havaitsivat, että ylipainoiset henkilöt kokivat merkittävästi vähemmän miellyttäviä tunteita, kuten mielihyvää, fyysistä voimaantumista ja ylpeyttä liikunnan aikana verrattuna normaalipainoisiin.
”Nämä ovat tärkeitä tuloksia, sillä koetut tunteet voivat vaikuttaa merkittävästi liikuntamotivaatioon ja muovata liikkumiskäyttäytymistä”, väitöskirjatutkija Ella Hellsten sanoo.
”Ihmiset hakeutuvat sellaisen toiminnan pariin, joka tuottaa miellyttäviä tunteita ja välttelevät vastaavasti epämieluisia tuntemuksia herättäviä toimintoja. Sama pätee liikuntaan.”
Sisäinen motivaatio tukee pitkäaikaista liikuntaa
Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että ylipainoiset henkilöt eivät liiku niinkään liikunnan tuottaman nautinnon vuoksi. Sen sijaan ulkonäköön ja kehoon liittyvät liikuntamotiivit olivat ylipainoisilla tärkeämmässä roolissa kuin normaalipainoisilla.
”Vaikuttaa siltä, että ylipainoisten liikkumista ohjaavat useimmin ulkoiset syyt kuin sisäinen motivaatio. Kuitenkin sisäisen motivaation tiedetään olevan vahvemmin yhteydessä pitkäaikaiseen ja säännölliseen fyysiseen aktiivisuuteen.”
”Ulkoiset motiivit voivat olla tärkeitä erityisesti liikunnan aloittamisessa, mutta pitkäaikaisen liikuntakäyttäytymisen kannalta sisäisellä motivaatiolla ja liikkumisen ilolla on merkittävämpi rooli”, Hellsten tiivistää.
Mielihyvä mukaan liikuntaneuvontaan
Tutkimus osoitti, että myönteiset tunnekokemukset ja sisäiset motivaatiotekijät selittävät sekä fyysisen aktiivisuuden määrää että henkilön aikomuksia harrastaa liikuntaa tulevaisuudessa.
”Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa ja liikuntaneuvonnassa yksilöllisissä hoitosuunnitelmissa, jotka tähtäävät ylipainon ja sen liitännäissairauksien ennaltaehkäisyyn. Olisi tärkeää huomioida, miten liikkumisesta voidaan tehdä miellyttävämpää. Teemmekin parhaillaan yhteistyötä Sairaala Novan Liikuntalääketieteen poliklinikan kanssa”, Hellsten sanoo.
Tutkimusta rahoitettiin yliopiston lehtori Satu Pekkalan Akatemiahankkeesta.
