Suun terveys, Väitöstutkimus

Väitös: Huonolla hammasterveydellä on yhteys tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko heikentynyt parodontaaliterveys yhteydessä varhaisten sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden sekä diabeteksen ilmaantuvuuteen seuranta-aikana. Tutkimuksen oletuksena oli, että heikentynyt parodontaaliterveys lisää riskiä sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden kehittymiseen.

hymyilevä tumma nuori mies

"Tulokset viittaavat siihen, että heikentynyt parodontaaliterveys on merkki kohonneesta riskistä sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden kehittymiseeen", toteaa hammaslääketieteen lisensiaatti Ville Myllymäki.

Diabetesta pidetään hampaan kiinnityskudossairauden eli parodontiitin riskitekijänä, mutta parodontiitin vaikutusta diabeteksen syntyyn ei ole yksiselitteisesti todistettu. Parodontologisen hoidon on arvioitu alentavan pitkäaikaisen verensokerin HbA1c:n tasoa karkeasti saman verran kuin suun kautta otettavan diabeteslääkityksen, ja vaikutuksen ajatellaan johtuvan elimistön kroonisen tulehdustilan lievittymisestä.

Parodontiitin on havaittu liittyvän myös heikentyneeseen glukoosinsietoon ja insuliiniresistenssiin, mutta tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Seurantatutkimuksia aiheesta on tehty niukasti, ja tutkimusten vähäinen määrä sekä menetelmälliset eroavaisuudet antavat aihetta jatkotutkimuksille.

Tupakoimattomilla yhteys vahvempi

Väitöskirjatutkimukseni koostuu kolmesta pitkittäisasetelmalla toteutetusta osatyöstä, joiden seuranta-aika on noin 15 vuotta. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin alkutilanteen heikentyneen parodontaaliterveyden ja hampaattomuuden yhteyttä tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen. Parodontaaliterveyden heikentymistä arvioitiin 4 millimetriä tai syvempien ientaskujen esiintymisen ja lukumäärän perusteella. Toisessa osatyössä tutkittiin vastaavien tekijöiden yhteyttä heikentyneen glukoosinsiedon kehittymiseen ja kolmannessa alentuneeseen insuliiniherkkyyteen.

Ensimmäisessä osatyössä todettiin altistus-vaste-yhteys heikentyneen parodontaaliterveyden ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisen välillä. Toisessa osatyössä todettiin yhteys alkutilanteen heikentyneen parodontaaliterveyden ja hampaattomuuden sekä seuranta-aikana kehittyneen heikentyneen glukoosinsiedon välillä. Kolmannessa osatyössä heikentynyt parodontaaliterveys ja hampaattomuus olivat yhteydessä alentuneeseen insuliiniherkkyyteen.

Hypoteesin mukaisesti heikentyneen parodontaaliterveyden todettiin olevan yhteydessä heikentyneen glukoosinsiedon ja tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen. Huomionarvoista oli, että yhteydet olivat vahvempia niiden henkilöiden keskuudessa, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet. Lisäksi löydettiin näyttöä heikentyneen parodontaaliterveyden yhteydestä alentuneeseen insuliiniherkkyyteen. Hampaattomuutta koskevat löydökset eivät olleet yhtä johdonmukaisia kuin parodontaaliterveyttä koskevat.

Heikko paradontaaliterveys on diabetesriski

Tulokset viittaavat siihen, että heikentynyt parodontaaliterveys on merkki kohonneesta riskistä sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden, kuten tyypin 2 diabeteksen ja heikentyneen glukoosinsiedon, kehittymiseen. Tulokset tukevat myös käsitystä siitä, että parodontaalisen terveyden ylläpitäminen voi tukea normaalia sokeriaineenvaihduntaa ja insuliinitoimintaa.

Tämän tutkimuksen löydösten valossa heikentynyt parodontaaliterveys voitaisiin tulkita merkiksi hammaslääkäreille ohjata potilaansa jatkotutkimuksiin yleislääkärille ja informoida potilaita suun terveyden ja yleisterveyden välisistä yhteyksistä. Lisäksi tarvitaan enemmän pitkittäistutkimuksia suuremmalla otoskoolla, erityisesti heikentyneen parodontaaliterveyden yhteydestä varhaisiin sokeriaineenvaihdunnan muutoksiin.

Väitöstutkimukseni aineistona on käytetty Oulu1935 -kohorttia. Kyseinen kohortti koostuu vuonna 1935 syntyneistä ihmisistä, jotka olivat Oulun kaupungin asukkaita 1. lokakuuta 1990. Tutkimukseen kutsuttiin lähtötilanteessa vuosina 1990–1992 kaikkiaan 1 008 henkilöä, joista lopulta 780 henkilöä osallistui vähintään yhteen osaan ensivaiheen tutkimuksista. Seurantatutkimukset järjestettiin vuosina 1996–1998 sekä vuosina 2007–2008. Tämä väitöskirjatutkimus perustuu lähtötilanteen ja vuosien 2007–2008 tietoihin, jotka on kerätty kyselyistä, haastatteluista, terveystarkastuksista ja laboratoriotutkimuksista. Sisäänpääsykriteereinä tutkimukseen oli osallistuminen lähtötilanteen ja vuosien 2007–2008 seurantavaiheen mittauksiin.

Hammaslääketieteen lisensiaatti Ville Myllymäen väitöskirja Periodontal condition and glycaemic disorders: Results of a 15-year follow-up study (Parodontaali-infektio ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt: 15 vuoden seurantatutkimuksen tuloksia) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.

Lisää artikkeleita aiheesta

Kansanterveys

Professori Pekka Puska: Nyt tarvittaisiin lihavuusprojekti

Emäntä vastasi: ”No siihen rojektiin”, kun häneltä tiedusteltiin, mihin sairauteen puoliso oli menehtynyt. Hän tarkoitti infarktia, mutta Pohjois-Karjalan takamailla vierasperäiset…

Ikäihmiset

Hyvää elämää kaiken ikää

Filosofian tohtori Annele Urtamo väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2022 väitöskirjallaan Onnistunut vanheneminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät…

Tutkimus selvitti

Tutkimus selvitti: Tehokkuutta terveyskeskuksiin

Terveydenhuollon erikoislääkärin, diplomi-insinööri Maria Lovénin tutkimuksessa ihotautilääkäri vastaanotti potilaita terveyskeskuksessa yleislääkärin sijaan. Pahanlaatuisia ihomuutoksia todettiin yli puolet enemmän perinteiseen hoitoketjuun…