Tutkimus osoitti, että epäsäännöllinen nukkumaanmenoaika ja unen ajoituksen vaihtelu olivat yhteydessä merkittävästi kohonneeseen riskiin saada vakavia sydän- ja verisuonitapahtumia erityisesti, jos mitattu vuoteessaoloaika oli alle kahdeksan tuntia. Riski oli noin kaksinkertainen verrattuna säännöllisesti nukkuviin. Sen sijaan heräämisajan epäsäännöllisyys ei ollut yhteydessä sydäntapahtumiin. Tässä tutkimuksessa vakavilla sydän- ja verisuonitapahtumilla tarkoitettiin erikoissairaanhoidossa hoidettuja sairauksia, kuten sydäninfarktia tai aivoinfarktia.
”Myös aiemmissa tutkimuksissa epäsäännöllinen unirytmi on liitetty sydänterveyden riskeihin, mutta nyt tarkastelimme ensimmäistä kertaa erikseen nukkumaanmenon, heräämisen ja unijakson keskipisteen vaihtelua sekä niiden itsenäisiä yhteyksiä vakaviin sydäntapahtumiin”, Oulun yliopiston tutkijatohtori Laura Nauha kertoo.
Unen pituus ja ajoitus arvioitiin aktiivisuusmittarilla mitatun vuoteessaoloajan perusteella.
”Erityisesti nukkumaanmenon ajankohdan säännöllisyys vaikuttaa olevan tärkeää sydänterveydelle. Kyse on siis arjen rytmeistä ja niissä näkyvästä vaihtelusta”, Nauha tiivistää.
Tutkimuksessa oli mukana 3 231 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Unirytmiä mitattiin aktiivisuusmittarilla viikon ajan 46 vuoden iässä, ja osallistujia seurattiin terveydenhuollon rekisteritietojen avulla yli 10 vuoden ajan.
Nauhan mukaan sydänterveyttä voidaan tukea monilla arjen valinnoilla. ”Säännöllinen unirytmi on yksi niistä keinoista, joihin meillä useimmilla on mahdollisuus vaikuttaa.”
