Tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan keski-ikäisten naisten kehonkoostumuksella on yhteys lantionpohjan toimintahäiriöiden oireisiin. Riskitekijöitä ovat suurempi rasvapitoisuus erityisesti vyötärön alueella ja sisäelinten ympärillä sekä suurempi vyötärön ympärysmitta ja kehon painoindeksi.
Lantionpohjan toimintahäiriöt yleistyvät naisen lähestyessä vaihdevuosi-ikää. Estrogeenin puutos, sidekudoksen luonnollinen ikääntyminen, raskaudet ja synnytykset sekä muut vatsaontelon painetta lisäävät tekijät saattavat johtaa lantionpohjan rakenteelliseen ja toiminnalliseen heikkenemiseen.
Elämäntavoilla, esimerkiksi syömiskäyttäytymisellä ja fyysisellä aktiivisuudella, voi olla vaikutusta lantionpohjan toimintahäiriöiden syntyyn. Kehonkoostumus on osittain elämäntapojen muokkaama, joten sen mittaaminen voi auttaa tunnistamaan toimintahäiriöiden riskin.
”Kehonkoostumuksen yhteyttä lantionpohjan toimintahäiriöiden oireisiin on tutkittu pääasiassa hyödyntämällä vain kehon painoindeksiä ja vyötärön ympärysmittaa. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää tarkemmilla menetelmillä mitatun kehonkoostumuksen yhteyttä oireisiin nelivuotisen seurannan aikana”, kertoo väitöskirjatutkija Mari Kuutti Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
Tutkittuja lantionpohjan toimintahäiriöitä tässä tutkimuksessa olivat ponnistusvirtsankarkailu, pakkovirtsankarkailu, ulosteenkarkailu sekä gynekologisen laskeuman tunne. Laskeumat syntyvät, kun lantionpohjan tukirakenteet, sidekudokset ja lihaskudokset, pettävät.
Yli puolella naisista oireita
Tutkimuksen alussa yli puolella tutkimukseen osallistuneista naisista oli jokin lantionpohjan toimintahäiriö. Yleisin häiriöistä oli ponnistusvirtsankarkailu. Tutkimus osoitti, että kehonkoostumus on yhteydessä lantionpohjan toimintahäiriöiden oireiden esiintymiseen.
”Tutkimme kehon rasvapitoisuutta, mittasimme tutkittavien vyötärönympärysmitan ja laskimme kehon painoindeksin. Analysoimme näiden muuttujien yhteyttä lantionpohjan toimintahäiriöiden oireisiin”, kertoo Kuutti.
Tulokset osoittivat, että suurempi kehon kokonaisrasvapitoisuus sekä suurempi rasvapitoisuus vatsan, vyötärön ja koko yläruumiin alueella sekä sisäelinten ympärillä olivat yhteydessä ponnistusvirtsankarkailun oireisiin. Samoin suurempi kehon painoindeksi ja vyötärön ympärysmitta olivat yhteydessä ponnistusvirtsankarkailun oireisiin.
Nelivuotisen seurannan aikana tapahtuneet muutokset kehonkoostumuksessa eivät olleet yhteydessä lantionpohjan toimintahäiriöiden oireiden muutoksiin.
”Kehonkoostumuksen ja ponnistusvirtsankarkailun oireiden yhteys todettiin poikittaistutkimuksessa. Toisin sanoen osoitimme, että nykyinen kehonkoostumus on yhteydessä nykyisiin oireisiin.”
Tutkimus on osa laajempaa ERMA-tutkimusta ja sen nelivuotista EsmiRs-seurantatutkimusta. Tutkimukseen osallistui 376 jyväskyläläistä perustervettä naista, jotka olivat tutkimuksen alussa 47–55-vuotiaita. Kehonkoostumus mitattiin bioimpedanssilla, kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrilla ja antropometrialla. Demografiset tekijät (ikä, koulutus, työn fyysinen kuormittavuus ja fyysinen aktiivisuus) ja gynekologiset tekijät (raskaudet, synnytykset, vaihdevuosistatus ja mahdollinen kohdunpoisto) selvitettiin kyselylomakkeiden avulla itse raportoiden.
